Pikku poikana Petri Kittilän taskuissa kilisi kiviä, eivätkä myöhemmätkään ajat ole pudottaneet niitä matkasta.
"Niistä ei pääse eroon. Jokainen kivi on erilainen ja hiottaessa se vasta herää eloon."
Mainospiirtäjäksi opiskellut Kittilä, 35, on näyttötutkintoa vaille kultaseppä, mutta pitää itseään koruseppänä. Takana on pari kymmentä vuotta alan taitojen ja tietojen hankintaa ja vuosien pesti Kemin jalokivigallerian palveluksessa.
Nyt mies on vetämässä projektia, jossa galleriaan etsitään uutta hohtoa, sillä puoli vedolla ja entisin eväin sen loisto on himmennyt.
Sisäsataman matkailupyydys tarvitseekin täydellisen puleerauksen, mutta sille on kaavailtu myös portin ja keskuksen roolia koko Lapin jalokivien ja korukivien maailmaan.
Yhteistyökumppaneita kyllä löytyisi
Lapin liitossa on parhaillaan rahoitusanomus Elämyksiä mineraaleista -kehittämishankkeelle, jossa noin 144 000 euron kokonaispotilla haarukoitaisiin lähtökohdat ja mahdollisuudet maakunnan kattavalle kiviturismille.
Jalokivigalleria olisi valtakunnallisesti merkittävä paketin sydän, joka koordinoisi, ideoisi ja toimisi myös opiskelijoiden harjoittelupaikkana.
"Kaikki yrittäjät toimivat nykyään yksin. Halukkaita yhteistyökumppaneita on, mutta rahoitus on ongelma", Kittilä sanoo.
Verkoston eräitä mahdollisia solmukohtia olisivat gallerian lisäksi Tankavaaran kultamuseo, Luoston ametistikaivos ja Miessi Oy:n kultaliike Rovaniemellä. Kivien maastokohteet on myös tarkoitus kartoittaa.
Yksi oleellinen osa projektia on eurooppalaisittain melko ainutlaatuisen jalokivigallerian kunnostaminen. Konkurssin kautta kaupungin syliin ajautunut, 1986 avattu galleria on vuosien kuluessa sen verran nuhraantunut, että se ei nykyisellään enää viimeisen päälle täytä tämän ajan vetonaulan vaatimuksia.
Kittilä listaa koko joukon parantamiskohteita: Reilun 3 000 kiven ja muun esineistön kokoelma vaatii ajantasaistamista ja vaihtuvuutta, vitriinit uudistamista, opastuspaketti viilaamista sekä kultasepänpaja ja jalokivihiomo remontoimista.
Näytöstyöt ovat kysyttyjä
Pajat ovat jo pitkään olleet vain satunnaisessa käytössä. Pajoista niistä kaavaillaan näytöstyöpisteitä, joissa myös voitaisiin käydä harjoittelemassa opiskelujen lomassa.
"Näytöstöitä on pyydetty paljon. Kävin tammikuussa Bangkokissa, jossa eräässä jalokivihiomoissa oli toteutettu samoja ideoita, joita mekin olemme täällä suunnitelleet. Asiakkaat näkivät ensin filmin, siirtyivät hiomoon seuraaman työnäytöstä ja kävelivät lopuksi myymälään ostoksille", Petri Kittilä toteaa.
Ihmiset ovat kiinnostuneita tarinoista ja tarinoilla höystettynä faktatkin uppoavat parempaan maaperään.
"Opastuksissa pitäisikin olla enemmän tarinapohjaa, ja tärkeää olisi löytää erityisesti suomalaista tarinaperinnettä."
Ikiaikaisessa suomalaisessa kansanperinteessä jalo- ja korukivillä ei ole juuri roolia kuitenkaan ollut yksinkertaisesti siksi, että niitä ei ole ollut kovinkaan paljon käytössä.
Kotimaisen korukiven käyttö on edelleen aika vähäistä ja paljolti ne ovat alan harrastajien materiaalia.
Suomesta löydetyt timantitkin ovat minikokoa eivätkä korundit yllä rubiinien ja safiirien luokkaan. Suomessa on vain yksi pienimuotoinen timanttikaivos.
"Jääkausien murjoma maaperä on tehnyt omat jälkensä. Maanomistusolotkin vaikeuttavat korukivien hyödyntämistä", Kittilä kertoo.
Ylämaalla esiintyvä spektroliitti on kaupallisesti tärkein korukivemme. Piensepät ovat alkaneet käyttää jonkin verran suomalaisia granaatteja.
Maailmalla jalokiviin on liitetty jos jonkinlaisia maagisia voimia. Enemmän tieteellisesti kiviin suhtautuvan Kittilän mielestä maagisia ulottuvuuksia voi tarinoissa tuoda toki esiin sopivina annoksina ja yhden gallerian osaston voimin.
Mutta magiikka on esitettävä aidoin kivin. Kivialalla huiputetaan aika paljon ja parantavia voimia antavina kivinä myydään kirkkain silmin väärennöksiä.
"Esimerkiksi turkoosit saattavat olla värjättyä tavaraa", hän muistuttaa.