Moni kuljettaja on havahtunut hereille liikenteessä tien keski- tai reunaviivan ansiosta. Tärinästä kuljettaja tajuaa, että ajoneuvo on ajautumassa väärälle ajokaistalle tai pientareelle.
Tärinäviivoista on saatu pääasiassa hyviä kokemuksia, kun asiaa on kysytty tiellä liikkujilta.
– Tienkäyttäjäkyselyissä ja tyytyväisyystutkimuksissa ne on koettu myönteisinä. Tienkäyttäjät ovat sitä mieltä, että täristävillä merkinnöillä on liikenneturvallisuutta parantava vaikutus. Aika monella on ollut omakohtaisia kokemuksia, että niistä on ollut apua jossakin tilanteessa, kertoo liikenneturvallisuusasiantuntija Esko Tolvanen Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta.
Liikennetutkimuksen asiantuntija Mikko Räsänen Liikennevirastosta kertoo, että täristävän keskiviivan ansiosta kohtaamisturmat vähenivät selvityksen kattamana aikana kymmenen prosenttia. Vuosilta 2003–09 kerätyn aineiston perusteella tieltä suistumiset puolestaan vähenivät ainakin yhtä paljon, kun tien reunassa oli tärinäraidat.
Kielteistä palautetta täristävistä viivoista ei ole enää viime vuosina ely-keskukseen tullut. Kritiikkiä kirvoitti melu, joka johtui tärinäviivojen jyrkistä reunoista. Melua on hillitty jyrsimällä loivempireunaisia lovia tienpinnan viivoituksiin.
Täristäviä viivoja yli 5 000 kilometriä
Tärinäviivat ovat yleistyneet vauhdilla 2000-luvulla. Niitä on Liikennevirastosta saadun tiedon mukaan runsaat 5 000 kilometriä.
Esimerkiksi Itä-Suomessa on kattavasti tärinäviivoja pääteillä, koska niitä on lähes 1 400 kilometrin matkalla. Aiemmin tärinäviivoja tehtiin Itä-Suomessa sata kilometriä vuodessa. Tolvanen arvioi, että tänä vuonna kolmen itäisen maakunnan maanteille tärinäviivoja tulee 55–60 kilometriä lisää.
Täristävä keskiviiva tehdään teille, joilla liikkuu yli 2 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Täristävä reunaviiva voidaan tehdä, kun ajoneuvomäärä on 4 000 vuorokaudessa ja tie riittävän leveä.
Tärinäraitoja tehdään enimmäkseen keskiviivoihin. Teiden reunaviivoissa ne ovat harvinaisempia.
– Reunaviivamerkintöihin niitä voi tehdä vain sellaisilla tieosuuksilla, joissa on joko erillinen kevyen liikenteen väylä tai piennar on hyvin leveä, Tolvanen selvittää.