Muistan 1960-luvulta koko työelämänsä Pietarsaaren Wärtsilässä tehneen metallimiehen eläkkeelle jäämisen. Työn loppumisen jälkeen hän kulki kuukauden ajan joka arkipäivä vanhaa työmatkaansa puolen kilometrin päähän tehtaanportista olevaan puistoon ja istui penkillä tunnin. Sitten tuli tieto hänen kuolemastaan. Tällaisia lyhyen eläkkeen nauttineita työn sankareita muistuu mieleen useita vuosien varrelta.
Tiedotusvälineet eivät enää kovin usein ”myötäitke” elämänsä samassa työpaikassa olleen kanssa, kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, jos pitkäaikainen työsuhde katkesi.
Alettiin puhumaan, että ihmisen pitäisi varautua muutaman ammatin osaamiseen työhistoriansa aikana. Nyt työnkuvat ja työpaikat ovat jatkuvassa muutosprosessissa. Aina pitää olla valmis ottamaan uusi haaste vastaan ja opettelemaan uutta, vaikka insinööristä siivoojaksi, jos muuten ei työtä löydy.
Ennen moni tuli ammattilaiseksi työssä oppimisen kautta, nyt painopiste on kääntynyt digitaalisen maailman kanssa symbioosissa olevaan opiskeluun. Tietoa tarvitaan paljon ja joskus näyttää, että se on kapea-alaista, mutta ei todellisuudessa.
Telakalla, jossa valmistettiin maailman suurimpia risteilyaluksia, yksi ammattini oli laivanrakennusaikainen palomies. Toimenkuvaani kuului myös turvallisten poistumisteiden varmistaminen rakenteilla olevasta laivasta ja suurin ryhmä, joille jouduin ”kädestä pitäen” neuvomaan, mitä kautta laivasta pääsee ulos, oli laivan suunnitteluinsinöörit, jotka olivat tulleen laivaan pistäytymään ja katsomaan kohdetta, jota olivat suunnitelleet.
Voi kuulostaa insinöörien kapea-alaisesta koulutukselta, mutta ei se ole sitä. Kaikenlaisia osaajia tarvitaan. Kun nostetaan ja liitetään jatkuvalla syötöllä kerrostalojen kokoisia lohkoja laivaan, kulkureitit muuttuvat lähes tunneittain, kukapa muu niistä olisi selvillä kuin työturvallisuudesta vastaava henkilö.
Aina on syytä olla huolissaan työturvallisuudesta. 1970-luvulla olin erään Valmetin tehtaan tuotantokomitean kokouksessa ja sinne tuli tieto kuolemantapauksesta 1890-luvulla perustetun ja arvostetun suomalaisen sellutehtaan kuolemaan johtaneesta työtapaturmasta.
Oli tehty 80 vuotta työvaihe samalla tavalla. Sellupaali puristettiin kasaan ja työntekijä työnsi rautalangan toiselta puolelta vastapuolelle pienestä reiästä, sitomista varten. Oli pieni viive ja kun rautalankaa ei tullutkaan, sitä odottava kurkisti reikään ja silloin sieltä tulikin ruosteessa oleva rautalanka ja osui silmään ja seurauksena oli kuolema.
Työelämä muuttuu ja uutena ilmiönä tulee ammattiliittojen työnvälitys. Mikäpä sen parempi keino lisätä työllisyyttä. Suomalainen rakennusmies kyllä näkee missä kohteessa kaivattaisiin suomalaista ammattimiestä viemään projektia eteenpäin. Ja ehkä ne uudet työnsankarit löytyvät tältä suunnalta?
Seppo Hyytinen
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.