Muistojen avaaminen tuttaville voi olla helppoa, mutta mistä löytää niin hyvä tarina, että sen kehtaa esittää uppo-oudolle yleisölle?
Elämäntarinafestivaaleilla Anja Vähäaho ja Markku Hattula opettivat, että jokaisen elämä on täynnä lukuisia tarinoiksi kelpaavia yksityiskohtia. Niiden esille kaivaminen voi vain olla hankalaa. Oman muistin tutkimista ja harjoittamista opeteltiin perjantaina elämäntarinapajassa.
"Muistoja kutsuessa ei usein aluksi muista mitään. Kun hetken miettii ja on rauhassa, muistikuvat syttyvät yksi toisensa jälkeen kuin lamput valoseppeleessä", opasti Elämäntarinayhdistyksen puheenjohtajana toimiva Vähäaho noin 30 innokasta kuuntelijaa.
Esiintymistaito
ei yksin riitä
Perjantain harjoitukset olivat vasta johdatusta, sillä tänään Kärsämäellä sanaillaan tosissaan. Viisi finalistia kilpailee paremmuudesta seitsemänsissä Tarinaniskennän SM-kilpailussa.
Kisasta muodostuu lähes Suomi-Ruotsi-maaottelu, sillä finalisteista kolme saapuu länsinaapurista. Katsojien ei tarvitse ottaa sanakirjoja mukaan, sillä jokainen osanottaja tarinoi suomeksi.
Ruotsalaisen Berättarnätet Östin (tarinankerrontayhdistys) puheenjohtajana toimiva Kerttu Jokela on yksi finalisteista.
"Olen nähnyt hirvittävästi unia tapahtumasta. Olen ollut Kärsämäellä jo kuukauden päivät, vaikka en ole käynyt täällä koskaan aiemmin", kisan ensikertalainen naureskeli päivää ennen koitosta.
1970-luvun lopulla Nurmijärveltä Tukholmaan muuttanut Jokela on kirjoittanut jo kauan kaunokirjallisuutta sekä lehtiartikkeleita. Viisi vuotta sitten syttyi into suulliseen tarinointiin.
"Olen käynyt paljon tarinankerrontakahviloissa. Kun tarpeeksi kuuntelee toisten tarinoita, ei yksinkertaisesti voi olla itse hiljaa."
Jokela tietää, että esiintymisellä on tärkeä merkitys uskottavassa kerronnassa. Äänenkäyttö ja oikea elekieli täytyy hallita, mutta niiden täytyy olla luonnollinen osa tarinaa. Pelkkä esiintymistaito ei takaa onnistunutta kertomusta.
Jokelan mielestä kouluopetuksessa pitäisi entistä enemmän kiinnittää huomiota tarinankerrontaan. Ennen kuin voi ottaa kynän käteen ja alkaa kirjoittamaan, pitää olla jotain sanottavaa.
Tarinoita perinteisen kaavan mukaan
Kun tarina on hyvä, yleisöllä on usein hauskaa. Vähäaho lupaa, että SM-kilpailun tarinat ovat mielenkiintoisia ja humoristisia.
"Ainakin esikarsintaraadilla oli hauskaa niitä kuunnellessa, joten uskon yleisön viihtyvän."
Kilpailussa ei saa olla rekvisiittaa ja omakohtaisen tarinan täytyy noudattaa perinteisen tarinankerronnan muotoa.
"Pitää olla kiinnostava alku, jolla saa yleisön mukaan. Sitten mielellään jokin kulminaatiopiste eli huippukohta ja naseva lopetus. Vaikka olisi kuinka virtuoosi, se ei auta, jos tarina ei kanna. Tarina pelastaa usein esityksen", Vähäaho kertoo.
Kärsämäen kisasta on luvassa tiukka, sillä mukana ovat muun muassa kaksinkertainen mestari Aune Aho Haaparannasta sekä toissa vuonna kisan voittanut Janne Ruha Ristijärveltä.
Vaikka hyvät kertojat ovat usein varsin persoonallisia, ei Kerttu Jokelan mukaan loistavaa tarinaa kuunnellessa edes huomaa, kuka sen esittää. Hänen mukaansa hyvä tarina on sellainen, jossa kertoja häviää ja kuuntelija muistaa vain tarinan.