Sofi Oksasen romaanin Annalla on kaksijakoinen minuus. Hän on bulimikko, joka palvoo ruokaa ja rankaisee itseään syömisestä. Hän on virolaisen äidin ja suomalaisen isän tytär, joka kaipaa Viroon ja salaa virolaisuutensa Suomessa.
Bulimia on Annalle kokopäivätyötä, sellaista josta eivät tiedä vanhemmat eivätkä ystävät. Rakastetullekaan ei siitä voi kertoa kuten ei voi kertoa virolaisesta taustastakaan.
Stalinin lehmissä syömishäiriö on symboli, joka kuvastaa minuuden hajoamista ja kulttuurien yhteentörmäystä. Harvoin on bulimiaa ja anoreksiaa kuvattu näin vahvasti. Oksasen romaanin edeltäjänä voi mainita Kira Poutasen romaanin Ihana meri, joka voitti Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2001.
Oksasen romaani kertoo syömishäiriöstä, mutta sen kautta myös paljon muusta. Romaani on suuri ajankuva, joka ulottuu suomalais-venäläis-virolaisista suhteista 1940-luvulta nykypäivään. Anna ja äiti tekevät matkoja Viroon ja vievät sukulaisille tavaroita, joita Suomessa saa ja joita Virosta puuttuu.
Virossa on kuitenkin sellaista, jota Suomesta puuttuu kokonaan. Naisilla on hameet ja korkokengät. Niitä voi käyttää Virossa. Suomessa on käytettävä lenkkareita ja tuulipukua.
Syöminen ja bulimia sitovat tarinan langat yhteen. Ruoka erottaa Suomen ja Viron toisistaan: "Terapeuttini mielestä minun oli täytynyt tuntea oloni hirveäksi, kun sukulaiseni rajan takana olivat joutuneet seisomaan tyhjien tiskien takana, ja samaan aikaan minulla oli ollut kaikkea. /.../ Miksi te kerrotte ja toistatte minulle sitä, että ruoka on kaikki? Kun sydämeni tietää, ettei niin ole."
Annan äiti Katariina on diplomi-insinööri, joka avioituu suomalaisen rakennusmiehen kanssa. Mies on matkatöissä Neuvostoliitossa ja naurattaa siellä venakkoja. 1970-80-luvun Suomessa virolaisnaiset leimataan huoriksi, ja sitä Katariina ei halua tyttärelleen eikä itselleen. Oma tausta on salattava, siitä ei saa puhua.
Anna matkaa Viroon kerta toisensa jälkeen. Tallinnan-laivalla humalaiset suomalaisnaiset huutelevat musliminaisille rättipää-vitsejä samaan aikaan kuin heidän miehensä salaa katsastavat virolaisnaisia.
Syömishäiriö ja virolaisuuden "häpeä" ovat samaa itsensä kieltämistä. Romaanin lopussa Anna kohtaa rakkauden, jossa uskaltaa olla itsensä. Eheytyminen alkaa siitä, että kertoo mitä on.
Sofi Oksasen romaani on laaja, sivuiltaan melkein viisisataa. Se on laaja myös muuten, kertoessaan muukalaisuudesta ja vieraudesta suomalaisessa 1970-80-lukujen YYA-sisäpiirikulttuurissa.
Identiteettikertomuksena Stalinin lehmät kattaa paljon enemmän kuin syömishäiriön, historiallisten kerrostensa myötä Suomen koko sodanjälkeisen minuusproblematiikan.