Turkistarhaus on kokenut järkyttävän iskun. Edellisessä viikonvaihteessa pohjalaistarhoille jaettu rehu tappoi 50 000 kettua. Taloudelliset tappiot ovat mittavat, yli neljä miljoonaa euroa, eläinten kärsimyksistä puhumattakaan.
Kettujen joukkokuoleman aiheuttajaksi on varmistunut botuliinimyrkky. Vielä ei kuitenkaan ole kyetty selvittämään, missä vaiheessa myrkky on rehuun joutunut. Todennäköisenä kuitenkin pidetään myrkyn luonnollista syntytapaa. Toivottavasti tämä kyetään jatkossa varmistamaan. Tihutyö eli myrkyn tahallinen lisääminen rehun sekaan olisi liian hirveä vaihtoehto.
Näin mittavaa tarhaeläinten tuhoa ei Suomessa ole koettu. Harvinaisia tarhaeläinten botulismikuolemat ovat olleet muuallakin. Aikaisemmin näin on tiettävästi tapahtunut vain Hollannissa ja Norjassa. Seitsemän vuotta sitten puolet Norjan rokottamattomasta minkkikannasta tuhoutui botulismiin. Meillä minkit rokotetaan botuliinimyrkytystä vastaan.
Sinikettujen on kuitenkin uskottu olevan niin vahvoja, etteivät ne ruokamyrkytykseen sairastu. Rehukin on tähän asti kyetty pitämään niin puhtaana, ettei kettujen rokottamiseen ole ryhdytty. Jatkossa käytäntöä on pakko muuttaa, niin suuriksi taloudelliset tappiot nyt nousevat. Erityisen tärkeää on selvittää, miten myrkky on rehuun syntynyt.
Taloudelliset menetykset ovat mittavia sekä turkistarhaajille että tarhakunnille. Verokertymä jää pieneksi useiksi vuosiksi. Kruunupyy, Lappajärvi ja Evijärvi ovat suurimmat kärsijät. Näissä kunnissa turkistarhaus on tärkeä, ellei tärkein verotulojen lähde maatalouden ohella. Tarhaus tarjoaa vakituisen työpaikan kussakin kunnassa useille kymmenille ihmisille, mutta myös sesonkityötä maataloustyöntekijöille luppoaikoina.
Menetyksiä ei voida laskea vain vain elinkeinon maksamina veroina, sillä vahinko heijastuu kaikkiin palveluihin. Kuntien talous on joutumassa niin ahtaalle, että siitä tuskin selvitään pelkästään korottamalla veroprosenttia. Valtion budjetissa on erityinen määräraha, josta voidaan myöntää tukea niille kunnille, jotka ovat joutuneet taloudelliseen ahdinkoon.
Erityisesti tukea kuitenkin tarvitsevat tarhaajat. Joissakin tarhoissa tuho on ollut täydellinen. Monen tarhaajan on rakennettava elinkeinonsa perusta aivan alusta. Uusien eläinten ostaminen tulee kalliiksi ja jalostus vie vuosia. Normaalituloihin tarhoilla päästään vasta kolmen, neljän vuoden kuluttua.
Ilman taloudellista tukea tarhat eivät selviä. Hallitus harkitseekin tuen myöntämistä, mutta edellyttää, että vastuut selvitetään ensin.
paakirjoitus@kaleva.fi