Arviolta 7 800 minkkiä päästettiin häkeistään vapaaksi Kokkolan Lahnakoskella sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Vastaavia tekoja on perusteltu eläinten oikeuksilla. Vielä ei ole tietoa, mikä nyt sai jotkut tekemään näin. Teot kun on tapana tehdä yön pimeydessä. Perustelut tulevat perässä, sikäli mikäli tulevat lainkaan.
Turkistarhaiskuissa on kyse vallan jostain muusta kuin eläinten oikeuksista. Liikkeellä on porukoita, joita tosiasiassa eläinten olo ja teon vaikutus luontoon eivät liikauta tippaakaan. Häkkieläimen vapautus on shokki paitsi valmiille aterioille oppineille vapautetuille eläimille myös koko lähitienoon eläinkunnalle.
Varmaa on, että iskun tekijät pääsevät yhteen tavoitteeseensa. He haluavat teolleen julkisuutta, ja sitä tottavie moinen hölmöys tuottaa. Eri asia on, mikä vaikutus teolla on itse asiaan - eläinten oloon. Mutta sehän ei tekijöitä hetkauta.
Minkki pärjää Suomen luonnossa, vaikka varmaan suuri osa tällaisessa tarhaiskuissa vapautuneista kuolee nopeasti nälkään. Se etsii asuinpaikakseen purojen varsia, meren rantoja ja saaria. Minkki tunnetaan kovana saalistajana. Vaikka se tappaa pääsiassa vain elääkseen, saattaa se käyttäytyä kuin susi lammastarhassa: tilaisuuden tullen tappaa kerralla enemmän, mitä pystyy syömään.
Tarhoilta päässeet eläimet tekevät rumaa jälkeä lähiympäristössään. Turun ulkosaaristossa minkit ovat putsanneet autioksi useita lintuyhdyskuntia. Minkki lienee suuri syyllinen suomalaiseen luontoon kuuluneen ja samoilla apajilla kalastaneen vesikon häviämiseen.
Näiltä tosiasioilta aktivistit sulkevat silmänsä. Samalla he asettavat kyseenalaiseksi tekonsa motiivit. Kerskakulutuksen, mihin turkiseläinten häkkikasvatus liittyy, vastustaminen on ymmärrettävää, mutta joku tolkku teoilla pitää olla. Ainakin tekojen odottaa olevan sopusoinnussa asian kanssa.
Aktivistien päämääränä on lopettaa turkiseläinkasvatus Suomessa. Kansainvälistyneillä maailmanmarkkinoilla se tietää vain sitä, että turkiseläinten kasvatusta muualla lisätään. Markkinat paikkaavat aukon. Suurin osa nahoistahan matkaa meiltä maailman toreille.
Maapallo on väärällään maita, joissa eläinten oloista ei välitetä piiruakaan. Voi olla, että Suomesta lopettava tarhaus löytää uuden kotimaan jostain, minne mikään valvonta ei yllä. Ja missä minkään sortin kansalaistoiminnan ei anneta häiritä bisneksen tekoa.
Korkein oikeus päätti lieventää erään tarhaiskun tehneiden tuomioita muuttamalla kotirauhan rikkomiset julkisrauhan rikkomisiksi. Ehdonalaiset tuomiot vaihtuivat sakoiksi. Taas toistunutta tapausta vasten, lievennys on huono viesti. Olkoot kumpia tahansa, mutta on jo korkea aika tuomita eläinten vapauttajat myös eläinrääkkäyksestä. Sillä siitä, jos mistä, tässä ainakin on kysymys.
Tarhaiskuissa vastakkain ovat laillista ammattia harjoittavat turkistarhaajat ja epämääräinen joukko asiaansa uskovia, pimeässä puuhastelevia ihmisiä. Iskujen tekijöiden kanssa ei voida istua neuvottelupöytään, sillä he eivät tunne kompromissia.
Eläinten irtipäästämistä on vaikea lähestyä järjen näkökulmasta, sillä tihutyön tekijöille virtaa antavana voimana on vahva usko omaan asiaan. Siihen sisältyy aimo annos oman aikamme vallankumousromantiikkaa ja mistään piittaamatonta anarkiaa.