Pääkirjoitus

Tar­ha­is­kuis­ta pääs­tä­vä eroon

Turkistarhaiskuissa on kyse kansainvälisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Turkistarhaiskuissa on kyse kansainvälisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta. Jos oikeuslaitos on voimaton, on eduskunnan tiukennettava lakeja.

Vajaassa kymmenessä vuodessa on Suomessa tehty noin 60 iskua turkistarhoille. Minkkejä ja kettuja on päästetty luontoon, mutta on myös sytytetty rakennuksia tuleen, värjätty eläimiä ja tuhottu sukukortteja. Kokkolan tarhaisku on eläinten lukumäärällä mitattuna Suomen suurin tarhaisku, jossa lähes 8 000 minkkiä päästettiin vapaaksi häkeistään. Vaikka melkein 7 000 eläintä saatiinkin kiinni, taloudelliset menetykset ovat mittavia. Kiinniotettujen minkkien nahka on useimmiten käyttökelvoton ja siitostyö on aloitettava alusta.

Kysymys ei ole eläinten vapauttamisesta, vaan rääkkäyksestä, sillä tarhaeläimet eivät sopeudu luontoon. Minkit ovat petoja, jotka tekevät arvaamatonta tuhoa, hävittävät linnunpesiä ja pikkujyrsijöitä. Luonnon tasapaino järkkyy. Toiseksi turkistarhaus on laillinen elinkeino, jolla on perustuslain turva, kuten muidenkin elinkeinojen harjoittamisella.

Turkistarhaiskut ovat kansainvälistä rikollisuutta ja hyvin organisoitua. Hiljattain bussillinen suomalaisia aktivisteja meni Hollantiin vapauttamaan sikäläisiä tarhaeläimiä häkeistä. Kun tarhan naapurit sulkivat bussilta tien, lähes 30 suomalaista löysi itsensä sellistä. Suuri osa vapautettiin, mutta osaa odottanee oikeudenkäynti. Hollanti suhtautuu nykyisin erittäin tiukasti eläinten vapauttajiin sen jälkeen, kun eläinaktivisti murhasi oikeistopopulistisen poliitikon Pim Fortuynin.

Nyt voikin kysyä, onko Suomen oikeuslaitoksen ratkaisuilla ja Kokkolan tarhaiskulla jokin yhteys. Minkkien vapautusarmeija iski vain kaksi vuorokautta sen jälkeen, kun korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden langettamat ja hovioikeuden vahvistamat tuomiot kotirauhan rikkomisesta. KO:n mukaan Suodenniemellä1998 syyllistyttiin vain julkisrauhan rikkomiseen, josta tuomiot ovat huomattavasti lievemmät kuin kotirauhan rikkomisesta.

Elokuun lopulla valtionsyyttäjä Pekka Koponen päätti, ettei hän vie valtaosaa vuosien 2000-2001 yhteensä 13:sta turkisiskuepäilyistä oikeuteen. Valtionsyyttäjä päätti syyttää viidestä epäilystä vain kolmea, ja kutakin vain yhdestä tapauksesta. Turkistarhaajien mielestä päätös oli ekorikollisuutta vähättelevä signaali, joka saattoi vaikuttaa tapahtumiin Kokkolassa.

Molemmat päätökset synnyttävät kysymyksiä. Onko tosiaan niin, että turkistarhat ovat julkisia laitoksia, joihin kuka tahansa voi noin vain mennä? Jos asia on niin, lakia on pikaisesti muutettava. Esimerkiksi yhteenkään tehtaaseen ei mennä tutustumaan ilman lupaa. Myös valtionsyyttäjän ratkaisun jälkeen voi kysyä, onko syytekynnys liian korkea. Syytekynnys ei saa olla yhtä tiukka kuin tuomiokynnys.

Hollannin tapaus osoitti, että suomalaisilla on aktiivinen ja keskeinen osa kansainvälisessä ekoterrorismissa. Jatkuvista tarhaiskuista on tullut vakava maanvaiva, josta on päästävä eroon. Sisäministeri Kari Rajamäki on puhunut järjestäytyneestä ekoterrorismista, joten viranomaistenkin on suhtauduttava asiaan vakavasti. Jatkossa tarhaiskujen tutkinta keskitetään Länsi-Suomen poliisin lääninjohtoon. Suojelupoliisi avustaa tutkintaa tuottamalla ajantasaista seurantatietoa.

Lainsäädäntö mahdollistaa nykyistä kovemmat rangaistukset ja poliisillakin on riittävät valtuudet. Jos oikeuslaitos ei kykene syyttämään eikä tuomitsemaan, eduskunnan on muutettava lait niin selviksi ja yksiselitteisiksi, ettei niistä voida livetä. Turkistarhojen tuhoajat on tuomittava vahingonkorvauksiin siinä missä kaikki muutkin, jotka tärvelevät toisten omaisuutta.