Kaksivuotias Aada Kärppä seisoo ujona Pikkukokon päiväkodin eteisessä. Äiti Miia Kärppä on vielä turvallisesti vieressä, mutta pian äiti kiiruhtaa töihin ja Aadan ensimmäinen päiväkotipäivä alkaa.
"Kyllä ensimmäinen päivä jännittää. Eniten mietityttää, miten Aada jää, kun laitan päiväkodin oven takanani kiinni", Miia Kärppä huokaa. Äidin huoli on turhaa. Aada jää kiltisti istumaan riepunsa ja leipänsä kanssa aamupalapöytään, kun äiti heiluttaa ovella ja lähtee. Hieman hämillään tyttö ympärillään ilakoivia uusia kavereitaan katselee mutta pysyy rauhallisena ja jatkaa leipänsä mutustelua. "Hirveästihän se riippuu lapsesta, miten pienimmät päiväkotiin sopeutuvat. Pienten puolella ehkä itku tarttuu toisiin helpommin", lastentarhanopettaja Kirsi Latoranta kertoo.
Eetu, 2, ja Leevi, 3, Puolakanaho saavat vanhemmiltaan Anne Siuruaiselta ja Mauri Puolakanaholta kehuja: "Pojat ovat olleet tosi reippaita. Vuosi sitten, kun aloitettiin, kaikki meni paljon paremmin kuin luultiin. Eetu itki parina ensimmäisenä päivänä, mutta sitten heitä ei meinannutkaan saada pois päiväkodista." Mauri Puolakanaho nostaa ainoaksi kurjaksi puoleksi päivähoidon aloittamisessa tautikierteen, johon pojat viime syksynä joutuivat. Kevättä kohti sairastelu sitten helpotti. Vanhemmat vaihtavat päiväkodin henkilökunnan kanssa kesäkuulumisia ennen töihin lähtöä. Muumimaailmassa on käyty, Eetu on opetellut potalle ja sanojakin pojalla tulee paljon.
Hetken päästä veljekset touhuilevat jo omiaan eivätkä edes huomaa, kun äiti ja isä livahtavat päiväkodin ovesta.