Oikeusministeriön puolue- ja vaalirahoitusta pohtivan toimikunnan puheenjohtaja Lauri Tarasti kritisoi tapaa, jolla puolueet ovat yhtiöittäneet ja säätiöittäneet rahoitustaan, tai kätkeneet sitä yhdistysten ketjuun.
Tarastin mukaan kokoomuksen aloittama yhtiöittäminen saattaa olla tulossa muihinkin puolueisiin. RKP puolestaan nojaa rahoituksessaan lähes täysin säätiöihin. Lainsäädännön kannalta sellainen on hankalaa.
"Suuri ongelma on se, että poliittinen rahoitus tapahtuu eri muodoissa. Jotta lainsäädännöstä tulisi aukotonta, ei poliittista toimintaa voida siirtää osakeyhtiöihin, eli kokonaan eri järjestelmään ja lainsäädäntöön."
Kaikki katseet toimikunnassa
Toiseksi keskeiseksi ongelmaksi Tarasti nostaa rahoituslähteiden pukemisen loputtomaan yhdistysten ketjuun. Ei auta, vaikka puolueet paljastaisivat rahoituslähteensä, jos sieltä paljastuu vain yhdistyksiä, ja niiden takaa taas yhdistyksiä ja niin edelleen. Rajanveto on kuitenkin hankalaa.
"Suomessa on 10 000 puolueyhdistystä. Jokainen ymmärtää, minkälainen orwellilainen systeemi tämän valvomiseen tarvittaisiin. Pitää keskittyä vain sinne, missä sidonnaisuuksia ja mahdollisesti korruptiota esiintyy."
Tarastin toimikuntaan kohdistuvat nyt kovat paineet. Sekä kokoomus että SDP vetosivat toimikuntaan kieltäytyessään kertomasta puolueensa rahalähteitä. Puolueet kertoivat odottavansa toimikunnan mietintöä, joka luovutetaan lokakuussa.
Tähän mennessä toimikunta on lähinnä keskustellut uudistuksista yleisellä tasolla. Yhteisesti on kuitenkin jo sovittu esimerkiksi poliittisen vastuun painottamisesta. Poliisiasia rahoituksesta tulisi vasta, jos varsinaista lahjontaa tapahtuu.
"Jollei mennä lahjontaan saakka, tämä asia pidetään poliittisen vastuun piirissä", Tarasti sanoo.
Poliittinen vastuu tarkoittaa sitä, että lainsäädännöllä pyritään välttämään vaaleja seuraava oikeudenkäyntien suma.
Lainsäädäntö perustuisi edelleen rahoitusilmoituksiin ja sitä seuraavaan julkiseen keskusteluun. Sitä seuraisi lopulta mahdollinen poliittinen tai moraalinen rangaistus.
Tarasti myöntää, että koska tämänhetkisen lainsäädännön puitteissa kansanedustajan lahjontaa on käytännössä mahdotonta todistaa, täytyy puoluerahoituslain ja lahjontaa koskevan lain pelata yhteen.
Kansanedustajan lahjomista ja korruptiota koskevaa lainsäädäntöä pohtii toinen toimikunta, jonka kanssa käydään vuoropuhelua.
Molempien toimikuntien pohjimmaisena tarkoituksena on vastata Euroopan neuvoston korruptionvastaisen toimielimen Grecon asettamiin suosituksiin. Yksi tärkeimmistä suosituksista koskee rahoituksen valvonnan riippumattomuuden lisäämistä.
Tarastin toimikunta ehdottanee puoluerahoituksen valvonnan siirtämistä pois oikeusministeriöltä. Tarastin mielestä on riippumattomuuden kannalta ongelmallista, jos puolueiden rahoitusta valvovan elimen johdossa on puoluetta edustava ministeri.
Poliittinen kulttuuri ratkaisee
Tarastin mukaan "hyvin lähellä" on näkemys, että ehdokkaiden rahoitusta jo valmiiksi valvova Valtiontalouden tarkastusvirasto ryhtyisi myös puolueiden rahojen valvojaksi. Virasto on perustuslain mukaan eduskunnasta riippumaton.
Vaali- ja puoluerahoituksesta noussut kohu on Tarastin mielestä tervetullutta.
"Varmasti on niin, että aukotonta lainsäädäntöä ei tässä asiassa voida tehdä. Jos poliittinen kulttuuri on avoimuuden kannalla, se ratkaisee tämän kysymyksen. Jos se on sillä kannalla, että ei kerrota, sitten ollaan vaikeuksissa."