Kun joku kysyy, mikä on mielestäni paras kirja tai elokuva, vastaan yleensä, että "vaikea sanoa, koska hyviä on niin monia " tai jotain muuta ympäripyöreää. Hengentuotosten laittaminen paremmuusjärjestykseen on tunnetusti paitsi vaikeaa myös hieman typerää.
Jos kysymys taas asetellaan siten, että mikä on tärkein lukemasi kirja tai näkemäsi elokuva, vastaaminen on jo helpompaa: Pohjan hovi ja Pulp Fiction.
Quentin Tarantinon Pulp Fiction oli se elokuva, joka aikoinaan määritteli yläastelaiselle, mitä sen ajan muotisana cool tarkoittaa valkokankaalla. Pienet yksityiskohdat ja pitkät dialogit osiin pilkotussa tarinassa tekivät suuren vaikutuksen. Tietyt vuorosanat piti jopa opetella ulkoa, kuten esimerkiksi se kohtaus, jossa Jules tivaa pikkukriminaalilta miltä Marsellus Wallace näyttää.
Jari Tervon Pohjan hovi imaisi vuosituhannen taitteessa takaisin kirjojen maailmaan, josta olin hypännyt pois kiireisimpien teinivuosien ajaksi. Tervon värikäs ilmaisutapa ja pikkurikollisten poukkoilevat jorinat olivat hersyvää luettavaa.
Tarantinosta ja Tervosta löytyy paljon muitakin yhtäläisyyksiä kuin sukunimen sama alkukirjain. Kummankin tarinoista löytyy juonen kannalta merkityksetöntä jutustelua, edestakaisia hyppäyksiä aikajanalla ja tiheämpää rikollisvilinää kuin pietarilaisesta rakennusbisneksestä.
Molemmat taiturit ovat jälleen ajankohtaisia, sillä he tuuttasivat peräkanaa viimeisimmät luomuksensa markkinoille: Inglourious Basterds sai Suomen ensi-iltansa viime viikonloppuna ja Koljatti saapui kirjakauppoihin alkuviikosta.
Tervon kirja ilmestyi "suuren mediakohun saattelemana", mikä sopii kuvaan hyvin, sillä kirjan satiiri sivaltaa viiltävimmin juuri tiedotusvälineitä. Iltapäivälehtien agitoima mediakohu synnytettiin siitä, että Tervon kirjassa esiintyvät poliitikot muistuttavat liian paljon esikuviaan.
Tarantinokin on saanut kritiikkiä osakseen. Videovuokraamon kasvatti ei ole juuri välittänyt historiallisista faktoista sorvatessaan näyttävää loppua toiselle maailmansodalle. Kriitikot ovat sanoneet muun muassa, että Tarantino leikkii liian vakavalla asialla.
Molemmissa fakta ja fiktio siis sekoittuvat huoletta.
Koljatti ei vedä vertoja Pohjan hoville, eikä Inglourious Basterds Pulp Fictionille, mutta molemmat uutuudet ovat tekijänsä näköisiä.
Tarantinon ja Tervon tuotannon lähes yhtäaikainen nauttiminen sai aikaan kutkuttavan ajatuksen: Quentin Tarantinono ohjaama Pohjan hovi.
Tarantinon vakiokaartista löytyisi varmasti sopivat näyttelijät Vartiaisen, Perserkin ja kumppaneiden rooleihin. Nuljun, tuon uskoon tulleen gangsterin rooli olisi tietysti varattu Pulp Fictionissa uskoon tullutta gangsteria esittäneellä Samuel L. Jacksonille.
Ideahan on oikeasti täysin mahdoton ja kuollut jo syntyessään, mutta faktan ja fiktion kanssa on mukava leikitellä.
niiles.nousuniemi@kaleva.fi
