Elämässä voi voittaa vaikka mitä. Eikä voiton tarvitse olla suinkaan olympiakisojen kultamitali.
"Ei voi oppia voittamaan, ellei tiedä, miltä häviäminen saattaa tuntua. Se pitää oppia ihan ensimmäisenä. Epäonnistuminen on ihan sallittua, ei se tuloslistan häntäpää niin paha paikka ole", Salt Lake Cityn kolminkertainen olympiavoittaja Samppa Lajunen neuvoi Yli-Iin keskuskoulun yläasteen oppilaita.
Lajunen oli rakentanut kannettavaan tietokoneeseensa tiiviin esityksen oman uransa varrelta ensimmäisistä hiihtometreistä olympiavoittoihin.
Vanhat kuvat, filminpätkät ja videot näyttivät hienosti, että tie maailman parhaaksi oli pitkä eikä suinkaan kulkenut aina voitosta voittoon.
Kavereilla
suuri merkitys
Lajusen kehittymisessä urheilijana ja ihmisenä kavereilla ja vanhemmilla on ollut suuri merkitys.
"En minä tässä olisi, jos isä-Heimo ei olisi pannut suksia jalkaan ja sanonut, että alapas hiihtää tuohon suuntaan. Hyppääminen alkoi Lieksan pikkumäessä. Sitten muutimme Jyväskylään, jossa eräälle Matti Nykäsellekin oli riittävän hyvät harjoitusolosuhteet. Vanhemmilla ja kavereilla on valtava merkitys: yksin on hankala kehittyä."
Olympiavoittajan mukaan nuoren kannattaa harrastaa monia erilaisia asioita, muutakin kuin urheilua.
"Kyllä niistä sitten seuloutuu se urheilulaji, harrastus tai muu tekeminen, jossa on suurin halu kehittyä yhä paremmaksi. Esimerkiksi urheilussa olennaista on keskittyä yhteen pielessä olevaan asiaan kerrallaan ja edetä siitä eteenpäin. Harrastin monia lajeja nuorena ja tajusin, että yhdistetyssä minulla saattaa olla eniten vahvuuksia. Mutta se ei tarkoittanut sitä, että musiikki olisi jäänyt samalla sivuun."
Elämä on kokonaisuus
Lajusen opetus on, että elämä pitää mieltää kokonaisuutena.
"Aina kannattaa olla varasuunnitelma. Ei ole ollenkaan varmaa, että kaikki menee kuten haluaisi. Mitä olisin minäkin tehnyt, jos ura olisi katkennut loukkaantumiseen? Olin miettinyt valmiiksi, että opiskelut olivat odottamassa. Ei Suomessa elä loppuelämäänsä urheilemalla, vaan pitää olla valmiudet tehdä muutakin leipänsä eteen", kauppatieteiden opiskelija muistutti.
Urheilulukiot ovat olleet Lajusen mukaan suuri edistysaskel, jolla urheilua ja opiskelua on voitu niveltää yhteen.
"Mutta vielä olisi tekemistä, etenkin ammatillisen koulutuksen puolella. Eivät kaikki lahjakkaat urheilijat mene lukioihin ja edelleen korkeakouluihin", itsekin urheilulukion käynyt Lajunen pohti.
Lajunen kiertää vuodessa parisen viikkoa kouluissa yhtenä Zest-tiimiläisenä.
Lajunen, 26, opiskelee kauppatieteitä Jyväskylän yliopistossa. Hän ei lähde arvioimaan sen kummemmin valmistumisaikatauluaan kuin sitäkään, mikä hänestä tulee isona.
Epäilemättä suunnitelmat ovat kristallinkirkkaina päässä, mutta mitä ne kenellekään ulkopuoliselle kuuluvat.
"Aina ei tarvitse
olla hyvä"
Iin Keskuskoulun oppilaat piirittivät Samppa Lajusen hänen esityksensä jälkeen. Mestarin kortti ja nimikirjoitus olivat haluttua tavaraa aivan kuin keväällä 2002 Jyväskylän torilla.
"Parhaiten jäi mieleen se, että ei aina tarvitse olla hyvä. Saa epäonnistuakin", Sanna Honkanen ja Marjo Lapinkangas sanoivat.
Sakari Turtiselle kirkkaimpana tarttui päähän, että ei kannata luovuttaa.
"Pitää luottaa itseensä ja uskaltaa tehdä omia ratkaisuja, jos mielii pitkälle"; Sakari Turtinen totesi.