Itävalta valitsee ennenaikaisilla vaaleilla parlamentin ensi sunnuntaina. Kumpaankin valtapuoluetta uhkaa tappio. Ensi kertaa suurten kannatus on pudonnut alle 30 prosentin. Ainoat hyödynsaajat ovat oikeistopopulistit, sillä myös vihreät ovat vastatuulessa.
Vapauspuolueelle (FPÖ) ennustetaan 18 prosenttia äänistä, seitsemän prosenttia enemmän kuin viimeksi. Mutta Vapauspuolueen tapauksessa mielipidetutkimukset eivät päde, sillä sen kannattajaksi ei haluta tunnustautua. Tulos voi olla vielä huikeampi.
Myös Vapauspuolueesta lohjennut BZÖ on nousussa. Se putosi talvella Ala-Itävallan vaaleissa alle prosenttiin ja luultiin kuolleeksi. Mutta vanha konkari Jörg Haider tarttui ohjaksiin, ja nyt puolueelle luvataan peräti kahdeksan prosenttia äänistä, tuplasti viime kerrasta.
Ikuinen suuri koalitio
Yrittäjiä on enemmän kuin koskaan, peräti kymmenen. Neljän prosentin äänikynnyksen saattaa selvittää kuusi puoluetta, mikä olisi ennätys. Kuudentena sinnittelee Heide Schmidtin taas henkiin herätetty liberaalipuolue.
Itävallan pysyväisongelma on molempien valtapuolueiden suuri koalitio. Iänikuinen sosiaalidemokraattien ja Kansanpuolueen hallitus johti 1980-90-luvuilla oikeistopopulistisen Haiderin hurjaan nousuun. Kansa halusi vaihtoehtoja, eikä muuta ollut tarjolla.
Kansanpuolueen Wolfgang Schüssel murskasi Haiderin ottamalla puolueen hallitusvastuuseen vuonna 2000. Operaatio ei miellyttänyt EU:ta, koska se pelkäsi oikeistopopulistien hallitukseen pääsyn muodostuvan ennakkotapaukseksi. Syntyi kummajainen, EU-pakotteet Itävaltaa vastaan.
Mutta Schüsselin laskelma päti. Kahdessa vuodessa FPÖ:n kannatus kutistui kolmannekseen, ja lopulta se hajosi. Puolue näytti katoavan poliittiselta kartalta.
Haideria radikaalimpi
Syksyn 2006 vaalit toivat yllättäen pattitilanteen. Ainoa mahdollisuus oli suuren koalition henkiinherättäminen. Se oli toraisa, ja sosiaalidemokraattien liittokansleri Alfred Gusenbauer oli jatkuvasti vastatuulessa myös omiensa parissa.
Hallituksen riitely johti FPÖ:n nopeaan nousuun, mikä näkyi osavaltiovaaleissa. FPÖ on äänestäjien turhautumisen kanava. Sen johtaja Hans-Christian Strache on Haideria radikaalimpi.
Demarien selviytyminen yllättäen niukasti suurimmaksi puolueeksi lokakuun 2006 vaaleissa merkitsi sisäistä toraa ja alamäkeä, sillä kahden tasavahvan koalitiossa se ei voinut lunastaa vaalilupauksiaan.
Tappiot osavaltiovaaleissa ja laskevat kannatusluvut nostivat kesäkuussa Werner Faymannin puoluejohtajaksi ja hänestä leivottiin myös liittokansleriehdokas.
EU-politiikan muutos
Sosiaalidemokraattien kriisi katsotaan hallituksen hajoamisen syyksi, vaikka koalitiosta lähti Kansanpuolue. Sen johtaja, varakansleri Wilhelm Molterer totesi niukasti: "Jo riittää. Järkevä työskentely hallituksessa ei ole enää mahdollista."
Varsinainen syy hallituksesta lähtöön oli demarien kurssinmuutos EU-politiikassa. Kannatuksen laskun puristuksessa he ryhtyivät kosiskelemaan EU-epäilijöitä, joista Itävallassa ei ole puutetta. Moltererin teko oli sikäli rohkea, ettei EU-politiikka ole vetävä vaaliteema, ja perinteisesti hallituksen hajottaja häviää vaalit.
Nyt sosialidemokraatit ovat ohittaneet Kansanpuolueen.
Molterer edustaa konservatiivien vasenta laitaa. Hän on sulkenut yhteistyön Vapauspuolueen kanssa laskuista.
Enemmän pelätään, että demarit ottavat heidät hallituskumppaneikseen. Infrastruktuuriministeri Faymann on kirjoittamaton lehti, mutta häntä syytetään opportunismista. Hän oli EU-kurssimuutoksen isä.