Keskiviikkoiltapäivä ja alkuilta Berliinissä. Kuumilla kaduilla on hieman apea tunnelma. Autoja soluu tasaiseen tahtiin ohitse, mutta edellisillan räyhäkkääseen menoon Dortmundissa on melkoinen ero.
Nyt liput eivät liehu autojen ikkunoista. Nyt autojen äänimerkit ovat mykistyneet, laulut ja hoilotukset loppuneet.
Ihmiset kulkevat kuka minnekin, mutta punakeltamustat poskimaalaukset ovat hävinneet pesuveden mukana katujen alla virtaaviin valtaviin viemäriputkiin.
"Maailmanloppu. Ei aivan, mutta melkein", 32-vuotias Bernd Hirsch sanoo.
Vielä tiistai-iltana hänellä oli päällään Saksan valkoinen pelipaita. Sen selässä oli isolla numero 13 ja numeron päällä nimi Ballack.
Ennen tiistain välieräottelua Hirsch oli varma, että hänen joukkueensa pelaa sunnuntaina loppuottelussa.
"En vieläkään käsitä, että eilen unelma loppui. Viime yönä näin vielä unen, että pelasimme finaalia Ranskaa vastaan. Haluatko tietää, miten kävi?. Olimme ylivoimaisia ja voitimme Ranskan 5-0. Ballack teki kaksi maalia sekä Klose ja Metzelder kumpikin yhden. Viimeisen kävi erotuomarin pyynnöstä valmentaja Jürgen Klinsmann ampumassa rangaistuspotkusta. Se oli suurta juhlaa", Hirsch kertaa.
"Aamulla, kun heräsin, olin hiestä aivan märkänä. Yön murskaavan voiton jälkeen oli karmeaa huomata, että olimmekin hävinneet välierässä Italialle. Halusin paeta sitä, halusin paeta ja palata uudelleen tuohon uneeni."
"Pronssipeli. Se ei minua enää kiinnosta. Tiedän kyllä, että me voitamme sen.
Tiistai-iltana Dortmundin stadionilla pelatussa välieräottelussa on 65 000 katsojaa. Markus Weber ja Eiko Winters ovat heistä kaksi.
Vaikka Italia hallitsee ottelun avausjaksoa selvästi, näkevät Saksaa kannattaneet Weber ja Winters tilanteen aivan toisin silmin.
"Pelaamme hyvin ja Italia joutuu alakynteen. Ballack on tämän ottelun suuri tähti", Bayern Münchenin kannattajaksi tunnustautuva Weber sanoo ottelun tauolla.
"Koko turnausta ajatellen Philipp Lahm on ollut Saksan paras pelaaja. Hän on erinomainen puolustajana ja osallistuu hyvin myös tukemaan hyökkäyksiämme."
Turha kai lisätä, että Lahm on yksi neljästä Saksan maajoukkuepelaajasta, jotka edustavat Weberin kotikaupungin Bayern Müncheniä.
"On puhuttu, että hän siirtyisi Englantiin ja Chelseaan. Toivon, että hän pysyisi kuitenkin meillä", hän miettii.
Tappion varmistuttua jatkoajan viime hetkillä Weber ja Winters katsoivat jo hieman totisempina toisiaan.
"Näin kävi. Mielestäni Italia pystyi pelaamaan tarkemmin kuin me", Winters tunnustaa.
"Nyt menemme tuonne tungokseen ja koetamme päästä kotiin."
Berliinin metrolinja numero 2 kulkee kymmenen minuutin välein ja saksalaisen täsmällisesti Pankowin ja Ruhlebenin välillä. Keskiviikkona alkuillasta metrossa on hyvin tilaa.
Angela Heitz istuu metrossa pienen tyttärensä kanssa. He ovat matkalla ostoskeskukseen.
"Me emme ole kiinnostuneita jalkapallosta. Mieheni katsoo joitakin pelejä televisiosta. Minä puolestani huokaisen syvään, kun kisat ensi sunnuntaina päättyvät."
Hän sanoo myöntää nähneensä ratkaisuhetket Saksan välieräottelusta.
"Ei lopputulos vaikuttanut minuun mitenkään. En oikein jaksa ymmärtää näitä ihmisiä, jotka hullaantuvat jostakin voitosta tai surevat häviöitä."
Breitscheidplatz on erään aukion nimi Berliinin keskustassa Kurfürstenstrassella. Tänne on kisojen ajaksi pykätty pystyyn jonkinlainen kisakrääsäkylä. On telttaa teltan vieressä, on olutta, pikkunaposteltavaa ja markkinatunnelmaa. Huivia, paitaa, hullunkurista hattua, maskottia ja vaikka mitä.
Mittari näyttää +36 astetta. Selässä paidan alla valuu jotain. Jonkun deodorantti on nyt pahasti pettänyt.
Kulmauksen takalaidassa kyyhöttävät vielä hieman kalpeina Derbystä aamulla Berliiniin saapuneet brittinuorukaiset Richard Miles, Brand McCuire, Clark Kay ja Craig McWhannell.
"Maksoimme kauan sitten finaalilipuista 360 euroa kappaleelta. Mutta nyt Englanti onkin ulkona", he harmittelevat.
"Mutta usko pois, kohta tämä muuttuu iloksi", he vakuuttavat, kallistavat lasejaan ja sanovat kaikki mestariehdokkaakseen Ranskan.
"Mistä olet? Jaa, Suomesta. Hei, miksi Suomi ei pelaa täällä?" Miles hieman nakkelee ja sanoo tietävänsä, että valioliigassa on muutama suomalaispelaaja.
"Forssell ja Hiipia ainakin. Teemu Tainio on kuitenkin suomalaisista kaikista paras."
Kuten hyvän myyjän tuleekin olla, Josef Al Naser on ajan hermolla: aamulla hän kiskaisi Italian pelipaidan päälleen.
"Saksalaiset eivät osta tänään mitään, he ovat suruissaan. Nyt kovia tuotteita ovat nämä", hän sanoo ja näyttää Italian sinistä paitaa, huivia ja jonkinlaista peruukin ja päähineen yhdistelmää, joka loistaa punaista, valkoista ja vihreää.
"Yksi maksaa kymmenen euroa. Jos ostat kaksi saat viidellätoista", hän vinkkaa myyntikojun luokse pysähtyneille itävaltalaiselle Katille ja saksalaiselle Ivonnelle.
Ei tullut kauppoja.
Entä miten myynnin kannalta olisi parasta, Portugalin vai Ranskan voitto illalla?
"Sillä ei ole suurta väliä. Mutta Saksan olisi pitänyt edetä loppuotteluun asti", Josef Al Naser tuntee.