Alasuoja housuun, hammassuoja suuhun, hanskat käteen - ja pelko pois: nyrkkeilykehää hieman suurempi, kahdeksankulmainen suljettu häkki odottaa vapaaottelijaa.
Sieltä ei lähdetäkään vastustajaa pakoon tai kalastamaan ylimääräistä hengähdystaukoa.
Ei riitä, että ottelija tarkkailee vastustajan käsiä torjuakseen iskut, sillä myös salamannopeita potkuja satelee vartaloon. Vastustajan kukistamiseen on aikaa kolme viiden minuutin erää, jos otellaan ammattilaisten A-luokan säännöillä. Muissa luokissa otteluaika on lyhyempi.
"Se on pitkä aika tapella", vapaaottelua kolme vuotta harrastanut Joni Kyllönen sanoo.
Tappeluahan se on. Vapaaottelussa on elementtejä painista, nyrkkeilystä, potkunyrkkeilystä ja ju-jutsusta. Vastustajaa potkitaan, lyödään ja yritetään pakottaa lukkoihin tai kuristuksiin.
Matossa ratkaistaan voittaja
"Pystyssä pitää olla hyvä nyrkkeilijä ja painija. Silti ratkaisevinta on mattopaini: siinä ottelu voitetaan tai hävitään. Kun saat vastustajan kunnon sidontaan, hänen on luovutettava - tai sitten menee käsi tai jalka", Kyllönen valistaa.
Kohtalaisen usein ottelu päättyy kesken vastustajan loukkaantumiseen. Joni Kyllöselle on sattunut yksi vakavampi vamma.
"Polven sivuside on revennyt kerran, mutta ei mitään pahempaa. Kyynärpään nivelet, polvet ja olkapäät ovat aina kovilla."
Ihan mitä tahansa ei sentään saa tehdä: pureminen, päähän potkiminen matossa sekä sukuelimiin potkiminen tai lyöminen ovat kiellettyjä. Mutta vielä matossakin päähän saa lyödä niin paljon kuin jaksaa. Samoin vaikka hyppiä vastustajan päällä, jos toinen antaa siihen mahdollisuuden.
"Tuomari on sitä varten, että hän keskeyttää heti ottelun, jos toinen ottelija alkaa olla ylivoimainen. Tarkoitus ei suinkaan ole vahingoittaa ketään."
Kuntoa ja reaktiokykyä pitää olla
Amatöörien käyttämät vapaaotteluhanskat ovat vain ohut häivähdys pulleista ja pehmeistä nyrkkeilyhanskoista.
"Lyöntejä pitää varoa. Ja sattuu se omaankin käteen, kun pienillä hanskoilla takoo. Nopeus ja reaktiokyky ovat mielestäni tärkeimmät ominaisuudet, jotka vapaaottelijalla pitää olla. Kunnon on oltava tietysti rautaa."
Vuonna 2001 Ouluun rantautunutta lajia harrastaa Oulun Kamppailuklubissa parikymmentä vapaaottelijaa, heistä kilpailee kolme. Suomen Vapaaotteluliittoon kuuluu kymmenkunta seuraa, joissa on harrastajia muutamia satoja. Suomessa ottelee ammatikseen vain Mikko Ropponen Espoosta.
"Otteluja alkaa olla tarjolla paljon, jopa pari kertaa kuussa pääsisi häkkiin, jos haluaisi. Laji on kovassa nousussa Suomessa. Tästä voisi juuri viihdyttävyytensä ja raakuutensa takia tulla hyvinkin suosittu yleisölaji", kuusi ottelua (kolme voittoa, kaksi tappiota ja tasapeli) otellut Joni Kyllönen sanoo."
Nykymuotoinen laji on kotoisin Brasiliasta, jonka lisäksi maailman parhaat vapaaottelijat tulevat Yhdysvalloista ja Japanista. Suomeen laji tuli vuonna 1997, ja liitto perustettiin vasta viime vuonna.
"Kukaan suomalainen ei vielä ole yltänyt kansainväliselle huipulle, kulttuurimme on niin nuorta."
"Sopiva laji meikäläiselle nörtille"
Tradenomi Joni Kyllönen testaa työkseen Nokian puhelimia Oulussa. 27-vuotias kiiminkiläinen kokeili aikansa monia kamppailulajeja ju-jutsusta taekwondoon, kunnes päätyi vapaaotteluun.
"Tämä laji vei minut mukanaan monipuolisuudellaan. Ja salilla tapaa kaikenlaisia kavereita, joilla on hyvin erilainen tausta. Mutta hyvin tämä nörtillekin sopii", Kyllönen naureskelee ja muistuttaa, että dopingaineiden käyttö on jyrkästi kielletty.
Joni "Zombie" Kyllönen kohtaa tänään lauantaina Helsingissä järjestettävässä The Rise of The Titans -illassa uransa seitsemännessä keskisarjan eli alle 84-kiloisten ottelussa Tuomas "Maddog" Simolan Salosta. Ottelu on toinen illan pääkamppailuista.
"En ole miehestä koskaan kuullutkaan. Kuvan perusteella hän lienee samaa luokkaa kooltaan ja iältään kuin minä. Pelottaa niin pirusti - kuten aina ennen ottelua. Mutta se kuuluu asiaan."
Milloin kansainvälisiin kehiin?
"Kyllä tekisi mieli lähteä ottelemaan Keski-Eurooppaan, jossa sentään laji on ihan toisella tasolla. Ehkä jonain päivänä", Kyllönen innostuu.
