Helsinki "Minä! Me! Tapa se!"
Äänekäs HIFK-fani Juha Lehto, 27, hymyilee hieman anteeksipyytelevästi. Hän on juuri korostanut, kuinka heillä ei ole vastaavia vihalauluja kuin jokerifanien ikiaikainen: "Hata, hata, hata IFK!", mutta sitten Lehdon takaa omien joukosta kuuluu vielä tylymmältä kuulostava hoilotus.
– Me ollaan kitketty sitä pois. Ei vihapuhetta, kannustetaan omaa. Ehkä haukutaan omaa, mutta se on oma joukkue, Lehto naurahtaa.
"Minä, me ja tapa se" on lainattu suoraan Jokereiden leiristä ja yhdistelty tarkoitushakuisesti, joten sitä voi halutessaan pitää jopa nokkelana. Sen huutanut porukka on pieni, eikä samaa kuulla enää pelin alettua. HIFK-fanikatsomo tosiaan keskittyy kannustamaan omiaan.
Kuudennella minuutilla Iiro Pakarisen maali räjäyttää kotiyleisön iloon, mutta fanikatsomon riemukkaat laulut keskeytyvät kuin seinään, kun Ilari Filppula tasoittaa alle minuuttia myöhemmin. Kiusallinen hiljaisuus haudataan kymmenessä sekunnissa uusiin IFK-kannustushuutoihin.
Jokereiden seuraavan maalin jälkeenkään ei ryöpsähdä, vaan fanit piiskaavat omiaan: "Kom igen IFK! Kom igen IFK!"
HIFK kirii avauserän aikana vielä 3–2-johtoon. Vauhdikasta viihdettä, lämmintä tunnelmaa. Ainoat vihamielisyyden merkit ovat yksittäisten katsojien purkauksia.
Pelin kuumuuden osalta Juha Lehto oli oikeassa: hän arveli, että joukkueet osaavat "leikkiä nätisti", ja myös toivoi sitä.
Pelikieltojen tuoma pelote näkyy etenkin maalinedustilanteissa. Sähäköiden maalilleajojen jälkeen ei tule kahakoita, vaan tuimat tönäisyt lopettavat nahinat lyhyeen.
Toisessa erässä Jokereiden fanikatsomossa kuuluu äänijänteiden kuluminen ja tappioaseman harmitus. HIFK johtaa jo 4–2, kun yksi jokerifaniryhmän megafonimiehistä kuuluttaa vastustajakuoron olevan heitä liikaa edellä: "Nyt v***u sitä ääntä!"
Kuin pyynnöstä Jani Rita tekee Jokereille kavennusmaalin, mutta hetkeä myöhemmin juotetaan katkeraa kalkkia. Kohun keskipisteenä ollut Ville Peltonen taituroi 5–3. Jokereiden fanikatsomossa nousee keskisormia, ja kohta lauletaan Semir Ben-Amorin ja Tomek Valtosen nimiä.
– Ben-Amor on meidän oma pelaaja, häntä tuetaan loppuun asti. Tuomiot eivät merkkaa siihen mitään. Jokainen kokee tuomiot miten haluaa, kertoo erätauolla Nismoksi esittäytyvä megafonimies, joka ei halua oikeaa nimeään julkisuuteen.
– Ville kovasti viilettää kentällä, vaikka esiintyi marttyyrinä mediassa. Näyttää kelpaavan peli, hän ivaa.
"Nismo" kuvailee seurojen välejä viha–rakkaus-suhteeksi.
– Liiga olisi aika tylsä, jos IFK:ta ei olisi, joten rakkauttakin on siinä mielessä – mutta muuten ei mitään hyviä fiiliksiä!
Päätöserässä Jokerit ei pysty haastamaan IFK:ta voittotaistoon. Yritykset pysähtyvät viimeistään maalivahti Joni Ortion upeisiin torjuntoihin.
Ennen erän puoliväliä nähdään taas palanen uutta SM-liigan henkeä. HIFK:n Markus Granlundia taklataan selästä. Joukkuetoveri Roope Talaja hermostuu taklaaja Petteri Lindbohmille, mutta uhittelu jää lyhyeen.
Ottelun päätösminuutilla Talaja ja Peltonen kaunistelevat lukemia. 7–3.
Loppusummerin jälkeen joukkueet kättelevät. Neutraalisti, ilman suurta lämpöä, ilman suurta vihaa.