Tämä kesänä espanjansiruetanaa eli kansankielellä tappajaetanaa esiintyy erityisen runsaasti. Luonnontieteellisen museon intendentti Ilmari Valovirta kertoo, että pelkästään kevään aikana etanoista on tullut yhtä paljon ilmoituksia kuin kahtena edellisenä vuonna yhteensä.
"Havaintoja ja näytteitä tulee hirveästi koko ajan. Noin puolet havainnoista osoittautuu espanjansiruetanaksi. Eräs kotipuutarhuri etelästä ilmoitti keränneensä 200 etanaa pihaltaan", hän kertoo.
Valovirta toteaa, että Oulusta toukokuun lopussa löydetty etana on erittäin suurella todennäköisyydellä espanjansiruetana. Espanjansiruetanan levinneisyyden pohjoisrajana pidetäänkin tällä hetkellä Oulua ja Kajaania. Raahen ja Kokkolan alueelta havaintoja on tullut muutama. Etelässä, esimerkiksi Helsingissä, eläimiä on riesaksi asti.
Espanjansiruetanaa esiintyy jostain syystä erityisen paljon neljän tai viiden vuoden välein. Edellisen kerran eläintä esiintyi poikkeuksellisen paljon 2000-luvun alussa, jolloin sitä tavattiin myös Oulussa.
Ihminen levittää etanaa
Sateinen ja kylmä viime kesä suosi etanan munintaa. Näin ollen munia ja nuoria yksilöitä syntyi paljon. Lämmin kevät suosi munien kehittymistä. Myös alkukesä on ollut etanoille suotuisa. Lämpimät jaksot ovat katkenneet sopivasti sateilla. Valovirta kertoo, että etana kestää lämpimiä jaksoja parikin viikkoa.
"Neljän tai kuuden viikon yhtenäinen kuiva ja lämmin jakso alkaisi vasta vaikuttaa populaatioon. Lämpimällä ilmalla etanat eivät pysty tekemään oikein mitään: eivät lisääntymään, liikkumaan tai syömään."
Ihminen levittää espanjansiruetanaa muun muassa puutarhakasvien ja mullan välityksellä. Niinpä eläin voi ilmestyä minne tahansa. Etana pystyy vaeltamaan ainoastaan muutamia kymmeniä metrejä kesässä. Esimerkiksi viime vuosien lämpimät säät eivät vaikuta eläimen pohjoisen esiintymiin.
"Pohjoisessa talven aikana kuolee ehkä hieman enemmän nuoria yksilöitä. Etanan munat säilyvät kuitenkin talvesta", Valovirta toteaa.
Yhteistyötä torjuntaan
Ilmari Valovirta penää aktiivisempaa yhteistyötä kotipuutarhureiden ja kuntien kesken tuholaiseläimen torjunnassa. Tällä hetkellä taistelu tappajaetanaa vastaan ei kuulu varsinaisesti kenellekään.
"Jos yksittäinen ihminen siivoaa pihastaan etanat pois, sillä ei ole mitään vaikutusta, sillä laji leviää naapurin pihasta. Tarvitaan laajempaa yhteistyötä etanan hävittämiseksi. Se on tuholaislaji, joka ei kuulu Suomen luontoon, siksi se pitäisi saada kuriin."
Valovirran mukaan mallia yhteistyöhön pitäisi etsiä koloradonkuoriaisen torjunnasta.
Taistelussa etanaa vastaan ensimmäinen askel on Valovirran mukaan pihapiirin siistiminen. Pitkässä ruohikossa etana voi lymytä auringolta suojassa ja syödä päivisinkin. Pihasta kannattaa siistiä myös kasat, joissa etana voi talvehtia.
Tehokkain kotikonsti on kerätä etanat talteen ja tappaa ne kiehuvalla vedellä. Kuolleet etanat pitäisi laittaa paikkaan, jossa lajitoverit eivät pääse syömään niitä.