Kuljetusalan työmarkkinatoiminta on vanhastaan ollut karskien miesten temmellyskenttää. Näin on ollut työpaikoilla ja näin on ollut niissä pöydissä, joissa alalle on tehty työehtosopimuksia. Usein tuo pöytä on ollut valtakunnansovittelijan toimistossa.
Työntekijöille keskeinen tavoite on ollut, että palkat nousevat samaan tahtiin kuin teollisuudessa. Jos työntekijäliitto AKT:n puheenjohtaja pystyy turvaamaan tämän, hän on paikkansa ja palkkansa ansainnut.
Edunvalvonnassa merkitystä on kuitenkin muillakin asioilla -- kuten sillä, miten työntekijöitä kohdellaan liitossa, joka ajaa työntekijöiden etua ja oikeuksia työpaikoilla.
Nyt isolla osalla AKT:n valtuustossa istuvista henkilöistä tuntuu olevan näkökentässä sokea piste, joka liittyy puheenjohtaja Timo Rätyyn. Puheenjohtajalla, joka usean todistuksen mukaan harjoittaa työpaikkahäirintää, on ammottava uskottavuusvaje. Jotta pystyy vaatimaan työnantajilta asiallista kohtelua, pitää vaatia sitä myös itseltään.
Työpaikkakiusaajan maineen saanut puheenjohtaja tekee suurta hallaa liittonsa julkiselle kuvalle. Tästä huolimatta Räty sai AKT:n tiistaisessa valtuustossa enemmistön tuen jatkaa tehtävässään.
Tiistainen päätös kertoo ennen kaikkea arkuudesta. Se painoi valtuustoon ratkaisussa enemmän kuin liiton etu ja uskottavuus.
Kiusaamistapaus on vielä esitutkinnassa, ja siksi valtuustolla oli mahdollisuus vetäytyä tutkinnan keskeneräisyyden taakse. Mitään juridista velvoitetta siihen ei ollut.
Nopein tapa hoitaa liiton mainetta vahingoittava asia pois päiväjärjestyksestä olisi se, jos puheenjohtaja Räty itse ilmoittaisi jättävänsä paikkansa. Melkein minkä tahansa muun etujärjestön tai yrityksen kohdalla se uutinen olisi kuultu jo ajat sitten.