Laki kieltää yksiselitteisesti ajamasta päin keltaista, saati sitten punaista liikennevaloa. Silti jokainen autoilija näkee päivittäin, että keltaisen ja tuoreen punaisen lisäksi ajetaan monesti myös päin vanhaa punaista liikennevaloa.
Suomi on lakien luvattu maa. Monia niistä saattaa tulla rikkoneeksi ehkäpä päivittäin, koska ei edes tiedä, mikä kaikki on mahdollisesti kielletty. Suurempiin rikoksiin syyllistymätön rivikansalainen saattaa viettää koko elämänsä poliisiin törmäämättä ja lakitupaan joutumatta.
Viime päivinä on saatu konkreettista näyttöä siitä, että ihmisarjen kokemukset havahduttavat kansalaisia paremmin kuin lakipykälät, joita hallitus suoltaa ja eduskunta siunaa toteltaviksemme. Kaikki alkoi siitä, kun kiireinen 32-vuotias toimitusjohtaja ajoi Helsingissä nelivetoautollaan päin punaista ja vei yhdeksänvuotiaan Janitan hengen.
Johtaja Marko Kulmala tuli laskeneeksi irti modernin tietoyhteiskunnan kansanliikkeen. Kulmala lähetti viime viikon tiistaina samassa esimieskoulutuksessa oleville johtajille sähköpostiviestin. Kulmala ilmoitti, ettei hän enää ajaa ylinopeutta eikä paina kaasua, kun liikennevalo vaihtuu keltaiseksi.
Ketjukirjeet ovat yleensä vihoviimeisiä riesoja. Kun Kulmalan sähköpostiviestistä kasvanut ketjuviesti putkahti omaan sähköpostiin, delete-nappulaa ei voinutkaan painaa. Haaste oli otettava koppina vastaan ja lähetettävä eteenpäin.
Janitan kuolemasta on tullut suurelle joukolle suomalaisia yhteinen kokemus ja päänkivistys. Se sattuu jokaisen autoilijan omaantuntoon. Moderni Suomi on yksilöllistynyt yhteiskunta, mutta kun yleiseen tajuntaan iskeytyy satuttava tapahtuma, yhteisöllisyys palaa uusin tavoin arvoonsa. Pienellä ihmisellä voi olla suuri vaikutus.
Kauhistuttaviin turma- ja rikosuutisiin reagoidaan helposti vaatimalla tiukempia lakeja ja kovempia rangaistuksia. Vakavampien rikosten kohdalla uhka kovemmista rangaistuksista saattaakin hillitä käyttäytymistä, mutta arkisissa asioissa on tärkeintä vaikuttaa asenteisiin. Pelkkä rangaistusuhka ei vielä riitä nostamaan jalkaa kaasupolkimelta, vaan ennen kaikkea tarvitaan asennekasvatusta. Suru-uutinen voi olla parasta asennekasvatusta.
Monet julkkiskaaharit ovat ilmoittaneet parantavansa ajotapansa. Heidät täytyy ottaa todesta; jos uusia käryjä ei käy, hyvä on. Mutta myös muut Marko Kulmalan heittämään haasteeseen vastanneet ovat sitouttaneet itsensä. Sitoumuksen pitämistä on vaikea kontrolloida; ainoa, mutta ehkä lakiakin tehokkaampi valvoja on pelkääjän paikalla istuvan lisäksi sitoutuneen omatunto.
Tapaus Janitasta liikkeelle lähtenyt tapahtumasarja on rohkaiseva merkki siitäkin, että tyhjältä helisevä sana "kansalaisyhteiskunta" voi saada hyvinkin konkreettista sisältöä. Samalle sanalle antavat sisältöä myös vanhemmat, jotka menevät kaduille katsomaan, mitä heidän jälkikasvunsa voi pahimmillaan tehdä viikkorahoillaan.
Lainsäädäntö antaa järjestäytyneelle yhteiskunnalle yleiset toimintapuitteet. Mutta kuten sanottu, pykälät harvoin tunkeutuvat arkeen. Inhimillisesti katsottuna on julmasti väärin, että pykäliin havahdutaan vasta kun jotakin poikkeuksellista ja traagista sattuu omassa elämänpiirissä.
Silti jos yhden sähköpostin liikkeelle panneen tapahtuman ansiosta jotain muuttuu, sekin on parempi kuin ei mitään. Sähköpostista tulee paljon turhempaakin. Marko Kulmalalle voi lähettää viestejä osoitteeseen marko.kulmala@radiolinja.fi ja haasteen saa myös alla olevasta sähköpostiosoitteesta.