Teknologiateollisuuteen johtajaksi siirtyvän valtakunnansovittelija Minna Helteen toiminnasta on noussut iso kohu.
Vaikka Helle tuskin on tehnyt mitään väärää, asiat on hyvä tutkia, kun kerran niin innokkaasti hutkitaan.
Teknologiateollisuuteen työmarkkinajohtajaksi siirtyvän valtakunnansovittelija Minna Helteen motiiveista on noussut kohu. Asiaa on puitu viestimissä päiväkausia. Hellettä on epäilty puo-lueellisuudesta ja koko valtakunnansovittelijainstituution vaarantamisesta. Lisäksi asiasta on tehty kantelut oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle.
Kysymys kuuluu, olisiko Helteen pitänyt kertoa alkuvuonna saamastaan työtarjouksesta, josta hän kieltäytyi, kun hän samaan aikaan sovitteli työsopimusriitoja. Tunnustelut jatkuivat myöhemmin, ja huhtikuun lopussa Helle irtisanoutui, kun uusi työtehtävä varmistui.
Oliko hän prosessin aikana esteellinen sovittelijana? Sitoutuiko hän työnantajiin, kun ei tehnyt ehdotuksia yleisen linjan yli? Viekö hän mennessään arkaluonteista tietoa?
Kysymyksiä on paljon, mutta Helteen kunniaksi on sanottava, että hän on kertonut avoimesti ratkaisustaan ja rekrytointiprosessista. Toinen vaihtoehto olisi ollut jatkaa kausi loppuun ja siirtyä vasta sitten työnantajapuolen leipiin. On helppo kuvitella, että jälkimmäisestä vaihtoehdosta se kohu vasta olisi noussut.
Helteeseen kohdistuvat syytökset ovat rajuja. Varsinkin Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi on moittinut Hellettä puolueellisuudesta. Harjuniemen lausunnoista paistavat menossa olevat työtaistelutoimet. Rakentajat hakevat yleisen linjan ylittäviä korotuksia. Helle on torjunut syytökset ja näyttää toimineen johdonmukaisesti. Hänen sovittelijantaitojaan tuskin on syytä kyseenalaistaa.
Kyse on kuitenkin virkamiehelle kuuluvasta tasapainoilusta luottamusta edellyttävien tehtävien ja henkilökohtaisten suunnitelmien välillä. Asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät. Puntarissa ovat jääviys, esteellisyys ja tarve pidättäytyä omista eduista.
Helle ei ole ensimmäinen valtakunnansovittelija, joka on lähtenyt työmarkkinajärjestöön. Valtakunnansovittelija Paavo J. Paavola siirtyi kesken kaiken työmarkkinalaitoksen palvelukseen. Kukaan ei moittinut häntä puolueettomuuden vaarantamisesta.
Ajat ovat kuitenkin erilaiset. Ilmaan heitetyt epäilykset on syytä käsitellä. Kun asiasta on Helteen kohdalla noussut meteli, asiat on selvitettävä. Valtakunnansovittelijalla on merkittävä tehtävä sovitella työriitoja ja edistää työnantajien ja palkansaajien välisiä suhteita. Sovittelijan asema ei saa vaarantua. Käytäntöjä voidaan muuttaa, olivat ne sitten karensseja tai jotain muuta.
Vaikka valtakunnansovittelija on työ- ja elinkeinoministeriön alainen virkamies, valituksi on usein tullut työmarkkinajärjestöjen ehdokas vuoron perään. Juristerian ja politikoinnin tiimellyksessä on syytä muistaa, että kukaan valtakunnansovittelija ei ole elänyt tyhjiössä, vaan kaikilla on menneisyys.
Niin on Helteelläkin, jolla on monipuolinen kokemus työntekijäjärjestöissä. Seuraajalla on nähtävästi tausta työnantajajärjestöistä, jos vanhat pelisäännöt pätevät vielä tämän revohkan jälkeen.