Thaimaan tsunamista on kulunut kymmenen vuotta, mutta kansakuntaa järkyttänyt luonnonkatastrofi koskettaa edelleen Suomessakin monia perheitä. Tapahtuma muistuttaa, kuinka suuria ja ennakoimattomia luonnonvoimat ovat. Niihin voi vain yrittää varautua parhaansa mukaan.
Tuho alkoi kuin vaivihkaa. Kesken leppoisan aamun valtameri vetäytyi rannalta kauas ulapalle. Thaimaassa joulun välipäiviä viettäneet sadattuhannet turistit seurasivat kiinnostuneina outoa Intianvaltameren esittämää luonnonnäytelmää.
Moni lähti kävelylle merestä yllättäen paljastuneelle laajalle kaistaleelle. Kalastajaveneet näyttivät haukkovan henkeään hiekalle jääneinä.
Harva ymmärsi odottaa mitään pahaa tapahtuvaksi. Jossakin syvällä meren pinnan alla oli kuitenkin tapahtunut maanjäristys, jonka vuoksi mannerlaatta oli työntynyt toisen alle. Satoja vuosia kerääntynyt jännitys oli alkanut purkautua.
Aallot lähtivät järistyksen ytimestä liikkeelle noin 800 kilometrin tuntivauhdilla, lentokoneen nopeudella. Mennessään vauhti hiipui mutta vesimassa kasvoi moninkertaiseksi.
Lomailijat ja asukkaat havaitsivat järistyksen seurauksen vasta runsaan tunnin kuluttua, kun meri äkkiarvaamatta palasi, suurempana kuin koskaan.
Tsunami löi ensimmäisillä voimakkailla iskuillaan päin Thaimaan turistirannikkoa tapaninpäivän aamuna noin kello kolme Suomen aikaa. Hotellit, ravintolat ja asuinrakennukset alkoivat hajota. Matkalla vesimassojen korkeus ja pituus olivat kasvaneet sadan kilometrin mittaiseksi massiiviseksi vyöryksi. Autot, ruokapöydät, moottoriveneet ja kaikenlainen irtomoska muodostivat pyörteitä katukuiluihin. Pakoon yrittäneet ihmiset kelluivat seassa. Osa katosi lopullisesti.
Lomakohteisiin Thaimaassa, Indonesiassa ja Sri Lankassa iskenyt tsunami vei noin 300 000 ihmisen hengen.
Tsunamista tuli kaikkien aikojen suurin suomalaisia kohdannut rauhanajan onnettomuus. Tuhansien kuolleiden ja kadonneiden joukossa oli 179 Thaimaassa lomaillutta suomalaista. Loukkaantuneita oli noin 250. Osan heistä oli pelastanut retkelle lähtö vuoristoiselle seudulle, jonne hyöky ei ollut yltänyt. Osa oli ehtinyt juosta rinteisiin tai kiivetä korkealle kuten lyhtypylväisiin. Ryöpytys kesti jälkijäristyksineen vuorokausia.
Tuhon laajuus alkoi paljastua mudan alta pikkuhiljaa. Sekin kävi ilmi, ettei turistikohteissa ollut osattu varautua tsunamiin. Hälytysjärjestelmät eivät olleet ajan tasalla.
Suomen viranomaiset eivät olleet ripeitä katastrofin kohdattua ulkomailla olleita suomalaisia. Tieto tilanteesta ei kulkenut katastrofialueelta Suomeen eikä viranomaisilta kansalaisille. Tiedottaminen ja muu pelastustoiminta käynnistyivät todella hitaasti.
Tsunamista otettiin opiksi niin Thaimaassa kuin muissakin maissa. Suomessa huomattiin, kuinka tärkeä on tiedottaa kotimaassa oleville omaisille nopeasti useita kanavia pitkin. Tiedonkulkua hoksattiin parantaa myös eri viranomaisten kesken.