Energiayhtiö esitteli hiljattain järjestelmää, jossa asiakkaiden sähkömittarit luetaan kätevästi sähköyhtiön tietokoneilta. Laskutus on aina todelliseen kulutukseen perustuva, eivätkä mittarinlukijatkaan enää polta bensaa kyliä kierrellen. Pikkuisen kieli poskessa tuotiin esille myös moisen valvonnan mahdolliset haittapuolet.
Asiakkaan sähkönkulutusta voidaan tarvittaessa seurata vaikka reaaliajassa. Sähköyhtiössä ketään tuskin kiinnostaa moinen, mutta jo mahdollisuus siihen saa mielikuvituksen laukkaamaan.
Hieman hymyillen muistutettiinkin, että asiakkaan on syytä tiedostaa mitä tarkka sähkönkulutusraportti voi kertoa. Kovaäänisen perheneuvottelun paikka voi olla edessä vaikka silloin, kun kesämökin sähkökulutuksessa on piikki ajankohtana, jolloin herra oli kotona ja rouvan piti olla kurssilla naapurikaupungissa.
Tapamme ja tekemisemme kiinnostavat monia, enimmäkseen osana suurempaa tilastomassaa, mutta joskus myös yksilöinä. Kun käytämme pankki- tai kanta-asiakaskorttia, jätämme tietokantoihin sähköisen jäljen. Ostotottumuksistamme ja rahankäytöstämme voisi rakentaa jo melko paljon kertovan henkilökuvan.
Meitä valvotaan kameroin ja kännykkämme perusteella liikkumisemme voidaan selvittää. Matkapuhelimen paikannustietoja saa käyttää vain hätätapauksessa poliisin tai pelastusviranomaisen määräyksestä, mutta jokamiehen vakoiluohjelmilla on maailmalla kova kysyntä. Sähköpostisalaisuuden murtamiseksikin on keinoja tarjolla.
Suunnitteilla on myös eurooppalainen autojen satelliittivalvontajärjestelmä. Jokaiselle autolle annettaisiin sähköinen identiteetti, jonka avulla se ja sen liikkeet voidaan tunnistaa. Hyöty on varmasti suuri, mutta sietämättömältä tuntuisi ajatus, että järjestelmästä tulisi pakollinen kaikille autoilijoille.
Elämää helpottavat tietoyhteiskunta on monilta osin vaarallisen haavoittuva. Samalla kun valvonnalla ja yksilön tietojen tallennuksella pyritään turvallisuuteen, annetaan pahaa tahtoville tai rikollisesti hyötymään pyrkiville uusia aseita.
Tarvitaan enemmän tietoa ja keskustelua siitä, mihin tietojamme säilötään, miten niitä mahdollisesti voidaan käyttää väärin ja miten tiedonkerääjiä valvotaan. Into kertoa itsestään kuvin ja kirjoituksin on monella kova, ja internet tarjoaa siihen toinen toistaan kiehtovampia mahdollisuuksia. Pitää kuitenkin muistaa, että tieto säilyy ja liikkuu verkossa arvaamattoman pitkään.
Moni uskoo, että pian kaikkien DNA-tiedot ovat yhteiskunnan omaisuutta. Internetin rikollinen käyttö saattaa johtaa siihen, että verkkoon pääsee tulevaisuudessa vain luotettavasti henkilöllisyytensä todistaen. Vaatimukset valvonnan lisäämisestä kasvat, mutta keskustelua valvonnan kielteisistä puolista käydään liian vähän.
Sormenjälki- ja DNA-rekistereistä mieli loikkaa helposti ihon alle asennettuihin mikrosiruihin. Suuressa maailmassa niitä on tarjolla jo ainakin yökerhojen kanta-asiakkaille. Ostaminen ja henkilöllisyyden todistaminen käy ilman rahaa ja kortteja.
Henkilökohtaisia tietojaan pitää puolustaa. Henkilötunnusta pyytävältä yhtiöltä kannattaa kysyä, miksi he sitä tarvitsevat ja miten voit estää, ettei tietoa jaeta muille.
petri.hakkarainen@kaleva.fi