Ta­pa­kou­lut­ta­ja: Suo­ma­lais­ten sa­na­va­ras­tos­ta on hä­vin­nyt tärkeä sana

Tapakouluttaja Kaarina Suonperän mielestä suomalaisten sanavarasto on kaventunut yhdellä tärkeällä sanalla, jota käytetään muualla maailmassa hyvin ahkerasti.

Tapakouluttaja Kaarina Suonperän mielestä suomalaisten sanavarasto on kaventunut yhdellä tärkeällä sanalla, jota käytetään muualla maailmassa hyvin ahkerasti.

Se sana on ”hyvää”.

– Meillä hyvän toivottaminen on poikkeuksellisen harvinaista. Ruotsalainen sanoo god morgon, ja virolaisetkin tervehtivät hyvää toivottaen. Ranskalainenkin sanoo bonjour. Eivät he sano vain ”jour”, eli päivää, kuten suomalaiset.

Suonperä sanoo puhuvansa paljon kouluissa, armeijassa ja yrityksissä, joissa hän aloittaa aina puheensa toivottamalla hyvää.

– Hyvin harvoin kukaan vastaa takaisin toivottamalla hyvää.

– Toivotamme kyllä päivää tai huomenta, mutta emme hyvää päivää tai hyvää huomenta.

Syy voi löytyä koulusta

Tapakouluttaja kertoo pohtineensa paljon sitä, miksi hyvän toivottaminen on vähentynyt. Yksi syy voi hänen mukaansa löytyä koulusta.

– Kyllä meillä aikaisemmin opettajat edellyttivät, että pitää toivottaa hyvää huomenta ja lähtiessä näkemiin. Nyt puhutaan, että on tullut niin kova kiire. Ei koskaan niin kiire voi olla, ettei ehtisi hyvää sanoa.

– Eivätkö opettajat enää tervehdi kouluissa toivottamalla hyvää? Meistä aikuisista lapset saavat mallinsa kotona ja koulussa. Tätäkö me opetamme lapsille, Suonperä kysyy.

Suonperän mukaan edes kaupan kassalla ei aina kuule sanottavan ”kiitos” tai ”hyvää päivänjatkoa”.

– Ostokset vain ladataan tiskille hiki hatussa ja katsotaan, että maksetaanko kortilla vai käteisellä.

Hyvän toivottaminen lyödään usein leikiksi

Yrityksissä järjestetyissä tapakoulutuksissa Suonperä on törmännyt myös siihen, että hyvän toivottaminen on kyseenalaistettu.

– Joku saattaa lyödä leikiksi, että mitä hyvää tässä on, kun sataa räntää tai on hirveästi duunia. Me haemme aina selitystä sille, miksi emme tulleet toivottaneeksi hyvää.

Suonperä kertoo käyneensä pari vuotta sitten Sysmässä huoltoasemalla ja huomanneensa kyltin, jossa mainostettiin kahvia kolmella eurolla.

– Menin sisään ja toivotin hyvää ja kiittelin, että onpa ihanaa, kun täällä tuoksuu kahvi ja karjalanpiirakatkin ovat vielä lämpimiä. Sitten kävin maksamassa ja myyjä sanoi, että talo tarjoaa karjalanpiirakan ja että kahvi maksaa vain euron. Sanoin hämmentyneenä, että ovessa luki kolme euroa. Mies sitten kehotti katsomaan kylttiä uudelleen.

– Siellä luki pienemmällä, että kiitoksen ja tervehdyksen kanssa kahvi maksaa vain euron.

Suonperä toivookin, että työpaikoilla, kouluissa ja vapaa-ajalla panostettaisiin tietoisesti hyvän toivottamiseen ja toisten huomioimiseen.

– Tasa-arvo ei ole tasapäistämistä. Jokainen on kättelyn, tervehdyksen ja kiitoksen arvoinen.