Oululainen Paunilan perhe palasi kotiin Khao Lakista keskiviikkona. Jari Paunila kertoo päällimmäisenä tunteena olevan ihmettelyn.
"Sitä vaan miettii ja yrittää selvittää itselleen, että miten me sieltä selvittiin."
Perhe oli ensimmäisen tuhoisan aallon tullessa sukeltamassa Similanin saarella ja kun he palasivat pikaveneellä Khao Lakiin, oli koko satama tuhoutunut.
Lomailijoiden kokoaminen läheiseen temppelin alkoi pian. Perhe joutui kuitenkin yöksi eroon toisistaan kun Jari Paunila lähti hakemaan ryhmän lapsille juotavaa yhdessä matkaoppaan ja kolmen muun henkilön kanssa.
"Toisesta aallosta ei silloin tiedetty vielä mitään, joten uskalsin lähteä."
Toinen aaltohälytys tuli kuitenkin melko pian ja Paunila yritti löytää perheensä. Se ei onnistunut ja hän vietti unettoman yön vuorella, muu perhe vajaan 20 kilometrin päässä koululla.
Paunilat ovat seuranneet tapahtuman uutisointia, mutta myös välttäneet sitä tietoisesti.
"Edelleen pahaa tekee. Siellä on kuitenkin vielä niin paljon niitä ihmisiä, joiden kanssa oltiin."
Jari Paunila ihmettelee suomalaisviranomaisten suhtautumista katastrofiin.
"Melkein jokainen siellä oli sitä mieltä, että tästä tullaan kyllä tekemään reklamaatioita ulkoministeriön suuntaan. Suomessa on kriisitilanteisiin koulutettua henkilökuntaa. Silti onnettomuuspaikalle lähetetään tyhjiä koneita ja yksi piispa itkemään", Paunila kärjistää.
"Se tuntuu ihmeelliseltä, että pitääkö aina tulla avunpyyntöjä toisen valtion johdolta. Kyllä tämmöisessä tilanteessa olisi ollut suomalaisella koulutetulla henkilökunnalla paljon tekemistä."
Paula Paunila kritisoi sitä, ettei Phuketin lentokentän suomalaisilla kriisityöntekijöillä ollut aikaa ihmisten henkiseen tukemiseen, vaikka muuten hienoa työtä tekivätkin.
"Henkisen hädän näki maallikkokin, mutta he eivät kysyneet miten ihmiset jaksavat. Yksikin ihminen olisi voinut auttaa läsnäolollaan."