Lasse Pöystissä on aromikas annos ranskalaista charmia, kun hän istahtaa baarijakkaralle grafiitin värisessä villapoolossaan vihreäkantinen muistelmiensa toinen osa kädessään ja ottaa mustilla mukavannäköisillä kengillään tukea ennen kuin kansakunnalle tuttu ääni alkaa kuulua.
Edessään hänellä on mikrofoni ja täpötäysi salillinen.
Virkistymistään virkistyneen Oulun kaupunginteatterin evakkokauden teatterimaanantait ravintola Dupontissa ovat siis alkaneet - ja mitä ranskalaisimmin: viikkoa aiemmin muisteltiin Edith Piafia, tällä viikolla oli vuorossa ranskalaistunut Lasse Pöysti, jolla tosin on nykyään varsin paljon töitä koti-Suomessa.
Paitsi Oulussa Pöysti kiertää tällä viikolla myös Haapavedellä, jonka opistolla aiheena oli tiistaina sama juttu: tunnin mittainen luenta omista muistelmista, aiheena näyttelijän ammatti ja päälle keskustelua.
12 vuoden takaisia ajatuksia
Lukemaansa Pöysti luonnehti Oulussa sanomalla, ettei kysymyksessä ole mikään näyttelijäntaiteen oppikirja vaan omia ajatuksia, jotka on kirjoitettu jo 12 vuotta sitten, minkä jälkeen tapa näytellä on hänen mielestään Suomessa kehittynyt hyvin paljon. Hän kertoi kuitenkin juuri näitä tekstejään käytettävän teatterikorkeakoulun opetuksessa.
Tilaisuus oli yksi niistä ihmeistä, joita Oulun kaupunginteatterin evakko on synnyttänyt. Voisi aivan hyvin luulla, ettei 12 vuotta vanhan kirjan, jonka viimeinen myyntipäivä on perusteellisesti ohi ja antikvariaatin ulosmyyntihintakin vain 10 euron paikkeilla, luentaa rynnättäisi kuulemaan niin, että tilaisuus on jo päiväkausia aiemmin ollut loppuunmyyty.
Mutta se lumo, mikä Lasse Pöystiä ympäröi, täyttää koko salin ilmapiirin. Ihmiset ovat ihastuksissaan jo siinä vaiheessa, kun hän kertoo käyneensä Oulussa ensimmäisen kerran 60 vuotta sitten.
Osana monipuoliseen Pöysti-instituutioon kuuluu hänen koko kansakunnalle tuttu äänensä kun hän lukee. Kuka muistaa lukutuokion television Pikku Kakkosesta, kuka radioäänen, johon verrattavissa oli vain edesmennyt Tuomas Anhava, kun herrat vuorovuosina jatkolukivat suomalaisklassikoita kesäradiossa.
Pöystiä tällä kertaa livenä kuunnelleet saivat kuulla myös hänen tunnustuksensa, miten hän on hinkannut itseänsä Mozartia vasten koko ikänsä. Ehkäpä hänen rytmikäsityksensäkin pohjautuu Mozartiin, näin hän itse arveli.
Kun Kvartettiin
ei pääse!
Oulussa keskustelu oli niukahkoa ja keskittyi varovaisen ja kohteliaasti uteliaisiin kysymyksiin.
Tänä syksynä keskustelu kuitenkin on mahdollista, koska esityksiä on aiennettu eikä yleisöllä ole yhtä kiire rynnätä kotiin kuin oli viime kaudella, jolloin Dupontin teatterimaanantait käynnistettiin.
Pöystille osoitetut kysymykset huipentuivat yhden varttuneen fanin harmiin siitä, ettei neljän seniorvirtuoosin, Pöystin, Pentti Siimeksen, Ritva Valkaman ja Kyllikki Forssellin, Kvartettiin Helsingin kaupunginteatteriin saa ikinä lippuja.
"Kannattaa kokeilla peruutuspaikkoja!" neuvoi Pöysti. Mitään sen enempää hän ei sitoutunut lupaamaan, kertoi kuitenkin Kvartetista, joka on näytelmä entisten tähtien vanhainkodista, sen verran, että tulkinta perustuu tunnelmaan ja kontakteihin yleisön kanssa.