Valko-Venäjän kaupunkien kaduilla ei enää pitkään aikaan ole ollut viisasta osoittaa mieltä maan johtoa vastaan perinteisin tavoin: esimerkiksi banderolleja kantaen ja iskulauseita huutaen. Ne tuovat paikalle miliisin ja KGB:n miehet. Sitten heiluu pamppu.
Kun perinteiset metodit tulivat liian vaarallisiksi, piti keksiä uusi. Äskettäin pääkaupunki Minskin kaduille ilmestyi ihmisjoukkoja, jotka eivät huutanet tai melunneet. Taputtivat vain käsiään.
Kenelle taputettiin? No, maan presidentille Aljaksandr Lukashenkalle.
Suosionosoituksista ei silti ollut kysymys. Päinvastoin. Kun ei voi aukaista suuta, niin taputetaan sitten käsiä. Sitä kielletään harvan diktatuurinkaan laissa.
Idea toisenlaisesta protestista lähti liikkeelle valkovenäläisissä nettiyhteisöissä. Maan viranomaisilla ei tosin mennyt kauaa sen selvittämiseen, etteivät joukot Lukashenkalle aplodeeranneet.
Tuoreet videot esimerkiksi Youtubesta tai Dailymotion-videosivustolta (vaikkapa hakusanoilla "Minsk" ja "clap") kertovat, että myös käsien rytmikäs taputus riittää nyt syyksi pamputtamiseen, miliisiasemille kyöräämiseen ja pidätyksiin.
Perinteestä poikkeavia mielenosoituksia Valko-Venäjällä on ollut ennenkin. Haastattelin viisi vuotta sitten Puolassa kolmea valkovenäläistä opiskelijaa, jotka kuuluivat Lukashenkan vastustajiin. Silloin oli järjestetty mielenosoituksia, joissa väkijoukko oli kokoontunut Minskin keskustassa sijaitsevan jättimäisen tv-ruudun eteen.
Kun ruudulla näytettävät valtiolliset tv-uutiset alkoivat, ihmiset sulkivat käsillään silmänsä ja korvansa -- ja poistuivat sitten paikalta ennen kuin miliisi ehti tapahtumaa keskeyttämään.
"Se oli hyvä tapa protestoida Lukashenkaa vastaan. Vaikka tempaus sai suuren huomion, poliisi ei voinut pidättää ketään", kertoi opiskelija Ilja Bohdan.
Aljaksandr Lukashenka on ollut Valko-Venäjällä vallassa vuodesta 1994. Entisellä kolhoosijohtajalla on myös aitoa tukea, koska näihin asti olot maassa ovat olleet rauhalliset, ja esimerkiksi vanhat ihmiset saaneet säännöllisesti eläkkeensä. Maan ulkosuhteissa Lukashenka on osannut käyttää Kreml-korttia EU:n suuntaan ja EU-korttia Kremlin suuntaan aina sen mukaan, mikä edullista on ollut.
Presidentti oli EU:n matkustuskiellossa vuodesta 2006 vuoteen 2008. Sitten seurasi parin vuoden suojasää Euroopan suuntaan. Ja viime talven presidentinvaalien väärinkäytösten ja mielenosoitusten väkivaltaisten tukahduttamisten jälkeen taas matkustuskielto.
Nyt Lukashenka on pulassa. Syynä ovat maan syvät talousvaikeudet. Suuntaa yritettiin toukokuussa oikaista 36 prosentin devalvaatiolla. Se pani vauhtiin hintojen nousun. Moni Lukashenkaan tähän asti tyytyväinen kansalainen on nyt menettänyt luottamuksensa johtajaan.
Joko presidentti kohta alkaa hymyillä jomman kumman suuren naapurinsa suuntaan ja lupailee demokraattisia uudistuksia tai muuta hyvää?
Voisi olettaa, ettei hänen hymykampanjansa ainakaan lännessä toista kertaa mene läpi. Venäjältäkään ei aurinko oikein paista. Ison naapurin viestimet ovat nekin kertoneet rauhallisten mielenosoittajien hakkaamisesta Minskissä.
Pitääkö siis toivoa, että Lukashenka lopultakin putoaa vallasta? Kyllä, jos tukee demokratiaa ja yksilön vapauksia. Vallankeikaus on monen analyytikon mielestä Valko-Venäjällä lähiaikoina täysin mahdollinen asia, sillä presidenttiä vastassa ei ole enää vain hajanainen oppositio vaan myös mureneva talous.
Mutta ei Valko-Venäjän vallankumouskaan olisi ongelmaton juttu. Jotkut poliittiset analyytikot ovat sitä mieltä, ettei oppositiossa ole yhtäkään johtajaa, jolla olisi riittävästi kannatusta maan tilanteen vakauttamiseen. Pahimmassa tapauksessa maa voisi ajautua kaaokseen ja verenvuodatukseen.
Valko-Venäjästä joutuu sanomaan samoin kuin Kreikasta. Hyviä vaihtoehtoja ei ole näkyvissä. Pitää vain toivoa, että vähiten huono toteutuisi.