Kevätsade ropisee Barkarbyssä Pohjois-Tukholmassa ikkunoihin valssin soidessa monitoimitilan salissa. Tanssiparit pyörähtelevät musiikin tahtiin Anja-Sisko Kemppaisen opastaessa heitä tanssien saloihin.
Kursseja Suomussalmelta kotoisin oleva Anja-Sisko järjestää ruotsinsuomalaisille sekä omaksi ilokseen, jotta suomalainen tanssiperinne säilyisi.
"Meistä kaikista on tanssijoiksi", hän vakuuttaa vuosien kokemuksesta. "Tanssitaito kasvattaa itseluottamusta, miehillä enemmän kuin naisilla. Miehen arvostus naisen silmissä nousee monta pykälää hyvästä tanssitaidosta. Monet vain lopettavat liian pian. Kun on oppinut kunnolla perustanssien askelkuviot, on paljon helpompi oppia vaikeampia tansseja, niin kuin polkkaa ja jiveä."
Tanssien opettaminen on Anja-Siskolle kuin toinen työ. Kursseja hän ei pidä yksinomaan suomalaista sukujuurta omaaville, vaan järjestää joka kevät ja syksy tangokurssin myös ruotsalaisille.
"He ovat useimmiten hyviä oppilaita, koska foxtrotia osaavina niin kuin ruotsalaiset yleensä ovat, heidän on helppo oppia tangoa."
Tanssimisesta kirposi Anja-Siskon alkujuuri muuttaa Ruotsiin. Ruhtinaansalmella syntynyt tytönhuiskale oli tavannut tulevan miehensä Ämmänsaaren lavalla. Kun mies armeijasta päästyään pyysi mukaansa Ruotsiin, Anja-Sisko lupasi lähteä. "Tietenkin vain kokeeksi", hän nauraa, vaikka jo tuolloin matkassa tulivat kahvikupit ja silitysrauta. Hän oli sanonut itsensä irti keittäjän työstä Kajaanissa.
Suomesta 1970-luvun alussa tulleen muuttajan ei ollut vaikea saada työtä. Anja-Sisko aloitti kylmäkkönä Grand-hotellissa. Jonkin ajan kuluttua hän vaihtoi Tekniselle korkeakoululle samaan työhön, kunnes allergian puhkeaminen katkaisi keittiöauran ja edessä oli alan vaihto.
"Pari vuosikymmentä vierähti esikoululaisia opettaen ja tukiopettajana peruskoulussa, mistä jouduin ponnistamaan toistamiseen uudelle uralle, kun selkä alkoi vaivata. Opiskelin ekonomiaa ja it-alaa, eikä aikaakaan, kun sain talouspäällikön sihteerin paikan Karolinskan sairaalasta Solnassa."
Työkokemusta 55-vuotiaalle monitoiminaiselle on kertynyt runsaasti. "Osastomme on muuttanut Huddingehen, kokonaan toiselle laidalle kaupunkia kahden suursairaalan Huddingen ja Karolinskan yhdistyessä yhdeksi jättiläiseksi. Työntekijöitä sairaalassa on yli 15 000, voitko kuvitella."
Anja-Sisko muistuttaa, että suomalaiset ovat erittäin pidettyjä työntekijöitä Karolinskassassa. "Meillä on sitä rehtiä otetta työhön. Eikä ainakaan minusta millään tule ruotsalaista, vaikka olen koko aikuisikäni täällä elänyt."
Tanssiin tykästyminen on saanut suomenruotsalaisen kouluttautumaan myös virallisesti tanssinohjaajaksi. Kipeilevälle selälle tanssista on ollut apua, samoin kuin pehmennystä elämän muihin kolhuihin.
Paritanssi on Anja-Siskon omaa alaa. Tanssikilpailuihin hän ei ole kuitenkaan osallistunut. "Kilpatanssi on liian kaavamaista. Jos jossain olen kilpaillut, niin karaokessa", hän paljastaa. "Ja kenties siinä, että olen järjestänyt viisi vuotta peräkkäin tangofestivaalit, joilla on kilpailtu niin tangolaulussa kuin tangon tanssimisessa. Tänä vuonna jätän kuitenkin väliin."
Tuon tuosta mieleen palaa kotiseutu ja Seppäsen suku Suomussalmella. "Kuusi muuta sisarustani asuvat yhä niillä main. Siksi lie tämä täällä tuntuu välillä puolielämältä. Sopeutuisin helposti Suomeen, jos palaisin edellyttäen, että olisin rakastunut Suomessa asuvaan mieheen ja että siellä olisi työpaikka. Vanhin veljeni vannotti, että jos olisin ollut hänen tyttärensä, hän ei olisi ikänä laskenut minua Ruotsiin, mutta äiti heltyi, kun tuleva aviomies pyysi."