Citydancen 15-vuotisjuhlagaala Pohjankartanossa tänään lauantaina kello 14 ja 18.
Oulu Citydancen lattia jymisee ja peilisali kajahtelee BTL:n nuorten heppujen viimeistellessä omintakeista numeroaan. Modernin tanssi-ilmaisun koreografiassa näkyy viitteitä breakdancesta eikä ihme: yhdeksän pojan ryhmästä osalla on jo viiden vuoden mittainen breikkaustausta.
13-17-vuotiaiden poikien porukan vanhempaa polvea edustava Aksu Lukkarila aloitti tanssimisen jo 5-vuotiaana, eikä kyllästymistä ole näköpiirissä.
"Aluksi tällä porukalla piti tehdä vaan abstraktimpaa breikkiä: enemmän akrobaattisia temppuja ja muuta. Pikkuhiljaa siirryttiin kuitenkin nykytanssiin. Tosin me lainataan paljon breikkauksesta."
Enää ei ole mikään uutinen, jos poika harrastaa tanssimista, mutta silti toiset tanssijat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
"Jos sanoo pelkästään tämän BTL-homman, että mää tanssin nykytanssia, niin kaikki on vähän silleen, että mitä hemmettiä? Mutta jos sanoo, että breikkaa, niin se on kaikkien mielestä tosi jees homma, tulee respektiä", Aleksi Kyllönen pohtii hieman huvittuneena.
Syy yleisiin asenteisiin lienee median vaikutusvallassa. Yleisölle ovat tuttuja MTV:n toinen toisensa perään suoltamat breakdancella höystetyt RnB-pätkät, kun taas uusia tyylejä ennakkoluulottomasti yhdistelevät kokeilijat, kuten porukkaa inspiroiva Antopio D'Maestre, jäävät alakulttuurin valopilkuiksi.
Antti Karvonen heittää pöytään kuitenkin valttikortin, joka kannustaa jatkamaan harrastusta... "Tytöt tykkäävät!"
Ei turhan vakavasti
Monet suuret nimet korostavat, että breakdancea ei tulisi ottaa vain harrastuksena, vaan aidon b-boyn tulisi omaksua koko hiphop-kulttuuri aina graffititaidetta myöten. BTL:n nuoremmat jäsenet ovat samaa mieltä, mutta Otto Haavisto ja Niko Haikala ottavat myös toisen näkökulman.
"Täällä reeneissä meillä on löysät kamppeet, mutta kadulla se on jäänyt pois. Ei meitä oikein lökäpöksyiksi voi sanoa."
Lukkarilan mielestä tyyliä ei tarvitse pakottaa. "Kun harrastaa lajia pitempään, se tulee mukaan muuallekin: sitä tiedostaa jossain vaiheessa, että tästä hommasta on tullut lifestyle."
Pojat kertovat myös, että lajista vallitseva käsitys aggressiivisena kilpailuna ja jatkuvana taitojen näyttämisenä on pitkälti väärä. Suurissa tapahtumissa päärooli on jameilla, missä ei ajatella, että pitää olla toista parempi. Sinne mennään fiilistelemään.
"Tietenkin välillä voi ottaa battlea, jos haluaa. Siihen kuuluu se ylimielinen asenne ja tappomeininki, kun katsotaan kumpi on parempi. Mutta heti sen battlen jälkeen ollaan taas kavereita. Sitä ei kauempaa mietitä", Kyllönen kertoo.
Breikkausta ei tarvi, eikä ehkä saakaan ottaa liian vakavasti.
"Meillä on ehkä vääränlainen treenauspolitiikka, ku me ei harjoitella mitään tiettyjä liikkeitä, vaan enemmän tanssitaan musiikkiin. Se on hauskempaa, mutta siinä ei ehkä opi niin paljon."
Fiilistely ja tyyli on kuitenkin Suomessa BTL:n poikien mukaan muodissa. Vaikeiden powermove -liikkeiden sijaan liikkeen sulavuus, sopivuus musiikkiin ja yleinen tyyli on tärkeämpää.
"Vaikkapa Koreassa taas tyypit ei kuuntele musiikkia, treenaavat vaan voltteja, hyppii käsillä ja muuta. Ei Suomessa silleen katsota, kuuluuko johonkin erilliseen koulukuntaan, vaan yleensä sitä onko sulla hyvää settiä ja annetaan propsia sen mukaan."
Jos haluaa tulla parhaaksi, on hyvä osata monipuolisesti niin perusjutut kuin poweritkin, pojat kertovat, mutta muistuttavat:
"Ei suurin osa b-boystä halua menestyä, vaan jamittaa."