Vauvat on nyt huomattu taiteen elämyksellisinä kokijoina ja uutena kohdeyleisönä.
Vauva ei enää ole yleisössä vain se äänekäs häirikkö, joka kiljuu ja itkee väärissä kohdissa. Pienokaiset toivotetaan tervetulleiksi taiteen pariin ihan EU:n projektin voimalla.
Oulu on eturintamassa vauvataiteen asialla. Täällä on tarjottu vauvasanataidetta jo useita vuosia, samoin vauvojen värikylpyjä taidemuseolla.
Nyt on mukaan tullut myös tanssi. Tiistaina Oulussa alkaneen Tanssia tyrkyllä -festivaalin ohjelmassa on kaksi esitystä, jotka soveltuvat alle 3-vuotiaille: Hanna Brotheruksen koreografia Nunnu sekä Riikka Siiralan ja Laura Kairamon koreografia Pieniä ihmeitä.
"Vauvat tavoittaa sillä, että esityksessä on yksinkertaisia ja pieniä asioita, joissa on ihme. Vähän niin kuin kukka, joka aukeaa - se riittää", sanoo helsinkiläinen koreografi ja neljän lapsen äiti Hanna Brotherus.
Vauvojen yli on kävelty
Hyvin kauan taidekentällä on kävelty vauvojen yli ja katsottu ohi. Vähitellen myös alle 3-vuotiaat halutaan taiteen kokijoiksi ja aktiiviseksi yleisöksi heidän omista lähtökohdistaan.
Vauvataiteeseen paneudutaan ja satsataan esimerkiksi kuuden valtion yhteisessä EU-projektissa, joka kantaa nimeä Glitterbird.
Tavoitteena on tuottaa ja esittää taidetta alle 3-vuotiaille sekä kehittää kirjoja ja muuta informaatiomateriaalia inspiroimaan taiteilijoita ja muita asiantuntijoita.
Tutkimuksen ja esitystuotannon kärjessä kulkevat Norja ja Ranska.
"On valinnut sellainen ajattelu, että kaikki katsoo kaikkea. Nyt vauvataide on esillä ajassa ja siihen halutaan panostaa", toteaa Hanna Brotherus. Hän on Suomen edustaja EU-projektissa.
"Hyvä lastenesitys ei ole aikuisten esityksen lastenversio, jossa aikuiset hauskuttavat lapsia. Siinä on minusta jotain kökköä, kankeaa ja teennäistä."
Vauva viihtyy yleisössä
Kun tekee taidetta perheen pienimmille, täytyy syventyä heidän aisti- ja elämysmaailmaansa.
"Vauvoille suunnatussa tanssissa pienten lasten erityisyys on huomioitu esityksen kestossa, musiikin ja äänten voimakkuudessa. Siinä on paljon toistoa ja yksinkertaisia liikkeitä. Visuaalisuus, värit ja muodot selkeitä", konkretisoi Brotherus.
Vauvalle elämyksellistä on jo olla osa yleisöä. Se on uusi sosiaalinen tilanne.
"Se on joka kerta yhtä hämmästyttävää, että vauvat ovat hiljaa 20 minuuttia. Se on jo tosi suurta. Eikä heitä ole voitu siihen opettaa!" hämmästelee Brotherus.
"Sieltä kuuluu vain hengähdysten ääniä, ja vauvat rupeavat heilumaan samalla tavalla kuin esiintyjät. Liike tarttuu vauvoihin hyvin lyhyessä ajassa."
Turvallisesti ja keskittyneesti yhdessä isin tai äidin kanssa koettu esitys on aivan eri juttu kuin jos katsotaan kotona toisella silmällä vaikka jotakin telkkariohjelmaa, korostaa Brotherus.
"Vauvoille tarjottu taide on vastapainoa kaupalliselle ärsyketuvalle: mainoksille, melulle, kiireelle. Samalla vanhemmille tarjoutuu tilaisuus pysähtyä vauvan kanssa jonkun asian äärelle. Arkiaskareissa aikuinen yleensä aina toisella kädellä tiskaa tai hämmentää ja puhuu puhelimessa. Siinä ei ole yhteistä kokemusta vauvan kanssa."