Tanssillisen voimistelun 13–16-vuotiaiden tyttöjen oululaisjoukkueen Kirsikan tytöt hypähtelevät sulavassa muodostelmassa voimistelusalin päädystä toiseen. Ohjaaja Henna Häkkilä, 24, ohjeistaa ja musiikki luo rytmin. Tytöt liikkuvat hymyssä suin.
– Tämä on ihana harrastus ja on hienoa saada jakaa lajin riemua. On ihana nähdä kehitystä itsessään ja tytöissä, Häkkilä sanoo.
Pari vuotta sitten oman lajin aseman saanut tanssillinen voimistelu yhdistää tanssia ja joukkuevoimistelua. Joukkueissa jäseniä on yleensä 10–20.
– Laji on hyvin ilmaisullinen ja tarinallinen. Siihen kuuluu kaunis ja rauhallinen liikekieli. Tyypillistä on virtaavuus. Liike lähtee vartalon keskustasta ja se viedään aina loppuun, Häkkilä avaa.
Liike on pehmeää ja hengittävää, mutta liikkeissä on myös dynamiikan vaihteluita ja erilaisia rytmityksiä.
Tanssillisessa voimistelussa on näytösten lisäksi omia kisoja, joissa on omat arviointikriteerit. Lajia voi harrastaa myös kilpailematta.
Harrastajien määrä kasvaa koko ajan. Osa siirtyy lajiin joukkue- tai telinevoimistelusta tai tanssista. Harrastajia on lapsista seniori-ikäisiin.
– Aikuisten joukkueisiin tulee naisia, jotka ovat halunneet palata voimistelun pariin vuosien tauon jälkeen, Häkkilä kertoo.
Lastentarhanopettajana työskentelevälle Häkkilälle tanssillinen voimistelu on rakas harrastus ja toinen työ. Hän valmentaa kahta nuorten ryhmää, 13–16-vuotiaiden Kirsikkaa ja 16–19-vuotiaiden Seepiaa. Lisäksi hän on itse mukana kahdessa aikuisten ryhmässä, Fuksiassa ja Fandangossa.
Häkkilä tekee myös koreografioita ja toimii lajin tuomarina. Koulutuksiinkin hän osallistuu aktiivisesti.
– Musiikki, tanssi ja voimistelu ovat minulle tapa purkaa ajatuksia ja tunteita. Siinä saa käyttää luovuutta. Rakastan esiintymistä ja liikuntaa. Tanssillinen voimistelu on kokonaisvaltaista ja siinä pääsee liikkumaan päästä varpaisiin.
Lapsena Häkkilä harrasti innokkaasti jalkapalloa. Myöhemmin se vaihtui tanssiin ja lopulta hän löysi tanssillisen voimistelun. Jumppaohjauksen Häkkilä aloitti jo 15-vuotiaana.
Laji ja valmentaminen ovat hänelle henkireikä ja piristys.
– Koreografioissa ja ohjaamisessa pystyy toteuttamaan itseään. Se tuo lisää myös omaan treeniin, kun välillä näkee asiat valmentajan silmin.
Harjoituksiin kuuluu yleensä alkulämmittely, tekniikka- ja lihaskunto-osuus, varsinaisen koreografian harjoittelu ja loppuvenyttely. Mukana on musiikkia ja leikkimielisyyttä.
Häkkilän viikossa tanssillinen voimistelu on mukana ainakin neljänä päivänä: omia treenejä on kahtena päivänä ja valmennuksia kolmena. Yhteen päivistä osuu molempia.
Kesällä hän on menossa seuransa kanssa Itävaltaan voimistelun maailmanlaajuiseen suurtapahtumaan World Gymnaestradaan.
– Lepopäiviäkin täytyy olla ja tunnen rajani. Tytöillekin puhun terveellisistä elämäntavoista ja haluan olla esimerkkinä heille. Riittävä uni, ruoka ja monipuolinen liikunta ovat tärkeitä.
Nuorilla on ulkonäköpaineita, mutta tämä laji ei Häkkilän mielestä lisää niitä.
– Joukkuevoimistelussa on raaempaa. Tanssillisessa voimistelussa ulkonäköä ei korosteta ja tässä voi olla minkä tahansa näköinen ja kokoinen. Saa olla sellainen kuin on.
Mikä lajissa on Kirsikan 13–16-vuotiaiden tyttöjen mielestä mukavaa?
– Kisat ja joukkuekaverit ovat parasta. Tämä on monipuolinen laji, jossa harjoitellaan eri osa-alueita. Tehdään monenlaista. Harjoituksissa ei ole ikinä tylsää. Täällä saa tehdä, miten hyvältä tuntuu, aina ei tarvitse tehdä täysillä, tytöt kertovat.
Kenelle Häkkilä sitten suosittelisi lajia?
– Sellaiselle, joka tykkää esiintyä, haluaa olla porukassa ja haluaa kehittää itseään. Tässä ei ikinä ole valmis, aina on opittavaa. Ryhmä- ja joukkuehenki on tärkeä ja puhummekin tanvoperheestä, Häkkilä nauraa.
Juttu on julkaista Kalevan Helmi-liitteeessä 13.3.2019.
Tanssillinen voimistelu
Tanssia ja voimistelua yhdistävä, suomalaiseen naisvoimisteluun pohjautuva voimistelulaji.
Siinä yhdistyvät voimistelun tavoitteellisuus ja rytmisyys sekä tanssillinen luovuus, esteettisyys ja ilmaisullisuus.
Suosittu harrastemuoto voimisteluseuroissa. Sitä voi harrastaa eri puolilla Suomea.
Lajissa harjoitellaan muun muassa perusvoimistelutaitoja, vartalo- ja jalkatekniikkaa, hyppyjä, liikkuvuutta, voimaa, ilmaisua ja esiintymistä.
Lajille tyypillistä on liikkeen lähteminen vartalon keskustasta ja liikkeen virtaavuus.
Koreografioissa musiikki ja liike muodostavat kertomuksia ja joukon liikkeestä syntyy kokonaisuus.
Musiikki voi olla laulettua tai instrumentaalista. Se voi olla herkkää tai voimakasta.
Ei pakollisia tai kiellettyjä liikkeitä, toisin kuin esimerkiksi joukkuevoimistelussa. Omia lajiliikkeitä, kuten erilaiset aallot, vauhtiheitot, syöksyt ja pystyrentous.
Esityksissä voi olla rekvisiittaa tarinan tukena, mutta lajiin ei kuulu tiettyjä välineitä, kuten palloja, nauhoja tai vanteita.
Pääkisat ovat kahdesti vuodessa, lisäksi on cup-kisoja, seurojen näytöksiä ja voimistelutapahtumia.
Voi harrastaa tavoitteellisesti tai kevyemmin.
Naisvaltainen, mutta harrastajissa on myös pieni määrä miehiä.
Harjoitukset ryhmästä riippuen tunnista kahteen ja kerran tai kahdesti viikossa.
Seurasta ja kisoihin osallistumisesta riippuen vuosi maksaa noin 250–400 euroa.
Lähteet: Suomen voimisteluliitto ja Henna Häkkilä Oulun Voimisteluseurasta