Tyrnävän seurojentalon kahvion oranssit muovituolit odottavat turhaan istujiaan, sillä salin puoli on täynnä innokkaita tanssijoita lauantai-iltana. Tanssiorkesteri Roselet on täydessä vauhdissa ja naiset pokkaavat seinustalla odottaville miehille. Tyrnävän legendaarisia naistentansseja on järjestetty jo yli 20 vuotta. Ensimmäiset tanssit tässä talossa tanssittiin vappuna 1961, kertoo järjestysmiehenä Tyrnävän Tempauksen puolesta tansseissa toimiva Pentti Sipola.
"Paikkakuntalaisia ei ole tänään monta paikalla, vaan väki tulee kauempaa, noin 200 kilometrin säteeltä", talkoovoimissa 1960-luvun lopulta lähtien ollut Sipola kertoo. Seurojentalolla on järjestetty sinnikkäästi tansseja, joskin viime kesänä ovet pidettiin kiinni ja tänä kesänä aiotaan tehdä samoin, Sipola kertoo.
"Kesäksi ei oikein riitä tanssijoita. Nuoriso suuntaa esimerkiksi Hietasaaren tanssimajakalle, missä on a-oikeudet." Tyrnävän seurojentalolla on b-oikeudet, eli olutta ja siideriä on tarjolla, mutta harva niitä juo. Tanssiminen näyttää olevan suurelle osalle väestä tärkeämpää kuin humaltuminen.
Takana yli 700 tanssit
Oulusta on Tyrnävän tansseihin tänäkin lauantaina ajanut Veikko Pekkala, joka kehuu käyneensä yli 700 kertaa seurojentalolla tansseissa. 82-vuotias pirteä tanssija kävi ensimmäisen kerran tansseissa Utajärvellä 16-vuotiaana. Naistentanssit ovat Pekkalan mieleen.
"Naistentanssit on parhaat tanssit, kun olen niin laiska etten halua kuluttaa kengänpohjiani tuolla kävelemällä. Kenellekään en ole rukkasia antanut", Pekkala sanailee. Hän on käynyt Kuusamossakin asti varta vasten tansseissa.
"Aina kuljen omalla autolla tansseihin. Korttikin on vielä kolme vuotta voimassa", hyväntuulinen Pekkala kertoo. "Vaan ennen ei ollut samanlaista jytää, potkutanssia, kuin nykyään."
Pekkala kertoo omaksi suosikkitanssikseen "lokerotangon". "Lokerotangoa pitää tanssia oikein pitkillä askelilla ja korva imaisuetäisyydellä. En oikein tiedä, mistä tuo nimitys tulee, mutta kerran yksi Muhoksen poika huokaisi, että voi, kun saisi tanssia kunnon lokerotangon", Pekkala kertoo.
Liminkalainen Reijo Pulli on puolestaan liikkeellä naisystävänsä, oululaisen Tuula Kalaojan kanssa. Pulli on itsekin aikanaan kiertänyt tansseissa yhtyeensä kanssa haitaristina 25 vuotta. "Porukka tanssii nykyään samoja tansseja: valssia, jenkkaa, humppaa ja foksia. Täällä on siistiä ja raitista porukkaa, ennen oli enemmän humalaisia ja kylätappeluja", Pulli vertaa.
"Saisiko luvan?"
Mistä tietää, ketä kannattaa hakea tanssimaan? Tuula Kalaojalla on pettämätön perusvinkki: kannattaa valita sellainen mies, joka osaa tanssia.
"Parin pelin ajan kannattaa istua ja tarkkailla. Missään tapauksessa ei saa kuitenkaan jäädä istumaan, sillä tänne ei istumalippuja osteta", Kalaoja kertoo.
Siis tarkkailemaan. Parit kiitävät foksin pyörteissä ja lähes tanssitaidottoman tarkkailijan silmin kaikki muut näyttävät suorastaan tähtitanssijoilta. Pitikin puujalkana valita heti aluksi naistentanssit. Pitkänhuiskeana yritän vähän mallata, että sopiva tanssikaveri olisi edes suurin piirtein saman pituinen. Ei tullut kukkamekkoakaan mukaan.
Perussääntö on, että aina tanssitaan pari peliä kerrallaan. Kun soitto lakkaa, naiset siirtyvät omalle puolelleen salia ja miehet omalleen. Sitten vain kiireen vilkkaa hakemaan, ennen kuin parhaat viedään päältä. Tässä touhussa täytyy pitää näköjään puolensa. Pokkaan ensimmäiselle kravattikaulaiselle miehelle ja saan pakit, koska hän ei kuulema tanssi jenkkaa.
Puna nousee poskille ja tuskanhiki kihoaa nolostuksesta, mutta pakko on vielä yrittää. Onneksi seuraava suostuu, kun kysyn: "Saanko luvan?" Raahelainen Jorma lähtee kuin lähteekin jenkalle. Soperran heti alkuun, etten oikein osaa tanssia. Onneksi Jorma on pitkäpinnainen ja ymmärtäväinen ja yrittää opettaa oikeat askeleet.
Muut parit kiitävät ringissä ohi, kun yritän etsiä tönkköjaloillani oikean rytmin. Polvet kolisevat yhteen ja astun tanssipartnerini varpaille useammin kuin kerran. Jormaa hymyilyttää ja hän puristaa minua tiukasti kiinni. "Jalat yhteen -nyt!", mies opastaa. Välillähän tämä menee aivan oikeaan rytmiin, mutta enimmäkseen tuijottelen keskittyneesti lattiaan. Tässä ei todellakaan tanssita tähtien kanssa, eikä jenkka taida olla varsinkaan ensikertalaisen laji.
Tekee mieli vajota parketin alle. Päätän, että takaisin Tyrnävälle ei ole tulemista ennen kuin olen käynyt tanssikursseilla. Ehkäpä kurssi olisi pitänyt käydä jo ennen tansseihin lähtöä?
Kurssi joka illalle
Oulusta löytyy tanssikursseja lähes joka illalle. Oulunsuun Pirtti on yksi perinteikkäistä tanssi- ja tanssikurssipaikoista. Tällä kertaa diplomitanssinopettajat Pasi Kärkäs ja Sanna Hirvaskari tutustuttavat humpan ja kuviohumpan saloihin. Aluksi otamme askelia puolelta toiselle, polvet joustaen. "Yy-kaa, yy-kaa, oikea jalka eteen", Pasi Kärkäs opastaa. Aika helpolta tuntuu, mutta monimutkaisemmaksi kuvio taitaa mennä, kun pariksi tulee niinikään epävarma aloittelija.
"Jos humppaa tanssii tavalliseen tapaan, se on sellaista tylsää rytkyttämistä. Siksi meilläkin on ohjelmistossa myös monimutkaisempi kuviohumppa", Kärkäs kertoo. Oppilaita käy illassa keskimäärin 80-90. Jotkut käyvät säännöllisesti, toiset vain kokeilevat. Myös Eero Klemetti uskaltautui puolisonsa Marja Höyhtyän kanssa harjoitusparketille. Mies on vasta toisella tanssitunnillaan, mutta Höyhtyä on tanssinut enemmänkin.
"Jalat eivät nyt oikein pelaa", Klemetti tuskailee humpan askelia. Välillä täytyy pysähtyä keskittymään ja odottamaan sopivaa rytmiä. Klemetti ei aio kuitenkaan luovuttaa. "Kyllä sitä pitää uskaltaa tulla harjoittelemaan."
Foksin askelilla voi tanssia lähes kaikkia tansseja, Pasi Kärkäs vinkkaa. "Kannattaa aloittaa hitaasta lajista. Oppiminenkin on yksilöllistä, mutta täytyy muistaa, että Siperia opettaa -tyylillä ei koskaan opi kunnolla tanssimaan. Monet 1950-luvulla syntyneet kertovat oppineensa peräkylillä tanssimaan vain kulkemalla lavoilla, mutta se on kyllä vaikeampi tapa."
Kärkäs sanoo, että tanssitaidoton nainen ei myöskään pääse kovin pitkälle, jos luottaa ainoastaan siihen, että mies osaa viedä. "Korkokengillä kannattaa myös opetella ensin kävelemään, ennen kuin lähtee niillä tanssilattialle", Kärkäs vinkkaa. Mistä tahansa aiemmasta liikuntaharrastuksesta on tanssissa hyötyä, kun lihasten koordinaatio on paremmin hallussa.
"Kuinka lähellä paria pitää olla?", huikkaa eräs oppilas Oulunsuun Pirtillä. "Niin lähellä kuin uskaltaa", Pasi Kärkäs vastaa ja oppilaat hörähtävät nauruun.
Tosi-tv:n tanssit innostavat
Suomalaiset ovat tapittaneet jälleen tänä keväänä MTV3-kanavan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa, jossa julkisuuden henkilöt opettelevat tanssimaan ammattilaisten opettamina. Broadcasters-tuotantoyhtiön ohjelma on BBC:n Strictly Come Dancing -ohjelman suomalaisversio. Samanlainen ohjelma pyörii 14 maassa.
Viime keväänä ohjelma oli Suomen katsotuimpia; finaalilähetystä katseli jopa 1,8 miljoonaa suomalaista. Jo viime vuonna ohjelmasta seurasi jonkinlainen tanssibuumi ja suomalaiset hakeutuivat innolla tanssikursseille.
Yli viisi vuosikymmentä tiiviisti tanssin pyörteissä viihtynyt opetusneuvos, diplomitanssinopettaja ja tanssilegenda Åke Blomqvist ja vaimonsa, diplomitanssinopettaja Leena Blomqvist ovat seuranneet tyytyväisinä Tanssii tähtien kanssa -ohjelman suosiota ja sitä seurannutta kiinnostusta tanssikursseille.
"Kaikki, mitä tanssista puhutaan, on ilman muuta hyväksi ja tanssikouluunkin on tunkua", Åke Blomqvist kertoo hyväntuulisena. "Pakko kuitenkin sanoa, että oululaiset tuomarit näyttävät vetävän koko ajan kotiinpäin", hän jatkaa.
Blomqvist harmittelee, etteivät nuoret ole vielä oikein löytäneet tanssikursseille. Toki nuoria parejakin parketilla pyörii, mutta suuri osa kurssilaisista on keski-ikäisiä tai iäkkäämpiä tanssijoita.
"Nuoret eivät niinkään ole innostuneet, paitsi he, jotka menevät naimisiin. Hääparien on pakko oppia vähintään valssia. Anoppihan on vihainen, jos sulhaspoika ei osaa tanssia."
"Ne ihmiset, jotka ovat nuoruudessaan tanssineet ja perustaneet sitten perheen, joka on hajonnut; eukko on karannut tai päinvastoin, juuri nämä ihmiset hakevat nyt tanssikursseilta uutta kontaktia. Eihän ketään tuolta huoltoasemilta tai kaljabaareista löydä", Åke Blomqvist sanailee.
Blomqvist huomasi itsekin aikoinaan käydessään tanssikoulun, että ne, jotka osaavat tanssia, saavat parhaat naiset. Nuori mies, joka ei osannut tanssia, ei oikein pärjännyt naisrintamalla. "Nykyään pärjää sellainen mies, joka tarjoaa paukkuja", Blomqvist arvostelee nykymenoa.
Reisitango taipuu
Suomalainen mies tanssii naisen kanssa tangoa tehdäkseen naisen onnelliseksi, Blomqvist sanoo. Tangon aikana mies ei saa missään tapauksessa puhua mitään. "Ainoastaan nainen saa kysyä, saako tulla saattamaan herraa kotiin", Blomqvist myöntyy.
Tanssilajeista valssi on perinteisesti Blomqvistin mukaan suomalaisten suosiossa, mutta lisäksi tanssitaan tietenkin suomalaista reisitangoa, tai "kreisitangoa", kuten opetusneuvos Blomqvist itse lajia kuvaa.
"Argentiinalainen tango sopii sellaiselle pariskunnalle, jotka ovat kyllästyneet toisiinsa. Siinä ei ole mitään tunnetta, nainen tekee eri askeleita kuin mies."
Suomalaiset aristelevat vielä hieman tanssikouluun lähtemistä. Moni heittää pyyhkeen kehään liian helposti, Leena Blomqvist sanoo. "Meillä suomalaisilla tahtoo käydä niin, että annamme liian helposti periksi, jos tanssiaskeleet eivät heti suju. Joillekin tanssin oppiminen on hirveän helppoa ja toisille hyvinkin vaikeaa. Se vaatii usein kypsyttelyaikaa", Leena Blomqvist muistuttaa.
Tönkköjalkainen aloittelijakin ehtii vielä kesäksi tanssikuntoon, tanssinopettajat vakuuttavat, kunhan vain uskaltaa rohkeasti lähteä kursseille. Lakeerikenkiä tai muutenkaan erikoisempia tanssikenkiä ei tanssissa tarvita, Åke Blomqvist vakuuttaa.
"Missään tapauksessa ei tarvitse hankkia tanssikenkiä. Kunhan laittaa jalkaansa sellaiset kengät, joilla pysyy pystyssä."