Oulu Ruusun terälehtiä lepää lattialla punakeltaisena mattona. Ohi pyyhkäisevä pitkä laahushame nostaa niistä pyörteen.
Ruusujen päät ovat poikki. Lattialla lojuvat riisutut varret puraisevat terävät piikkinsä kiinni hienoon silkkiin. Oululainen tanssija Pirjo Yli-Maunula tanssii ruusujen kanssa.
Tanssija on itsekin puolialaston. Musta lyhyt jakku on valunut lattialle. Pitkän viininpunaisen laahuksen lisäksi Yli-Maunulan vartalo on vyötetty rinnan ympäri Efva Attlingin korulla, jossa on nahkaremmit ja rauhanmerkki.
"Koru viestii voimakasta maailmaa, rauhan symbolin lisäksi sidontaa", Pirjo Yli-Maunula kertoi etukäteen.
Käynnissä on vuorovaikutteinen tanssiesitys Streams, joka on Yli-Maunulan ja ranskalaisen yhteistyökumppanin William Petit'n duetto. Yleisö on kutsuttu vieraaksi ja osallistumaan. Valvesali on varattu illasta aamuun. Ruusuja on hankittu pari sataa. Kaikkialla leijuu murskattujen terälehtien tuoksu.
Näin paljon eläviä ruusuja näkee harvoin. Päässä alkaa soida Edith Piafin La vie en rose.
Ruusun aika
Tapahtuman idea on liukua ajassa tilasta toiseen. Yhteisölliseksi kuvailtu tilaisuus alkaa seurustelulla, napostelulla ja lasillisella viiniä. Vähitellen yleisö siirtyy aulasta saliin. Kaikki tapahtuu pehmeästi, kiirehtimättä ja pakottamatta.
Tuoleja on 59. Se on sama luku kuin Pirjo Yli-Maunulan syntymävuosi. Ovesta virtaa sisään paljon kulttuurin tekijöitä, tanssitaiteilijoita ja yhteistyökumppaneita vuosien varrelta.
Terälehtien sade alkaa heti. William Petit rouskaisee kukkanuppuja suuhunsa, kulkee yleisön joukossa ja ojentaa kukintoja kohti istujia avoimella kämmenellä. Lopuksi hän poksauttaa punaiset lehdet ilmaan, ne leijuvat hiuksille, syliin ja lattialle.
Ympäristönomaisen näyttämötaiteen perusta on teatteriteoreetikko Richard Schechnerin mukaan tilan täyteläisyys, loputtomat tavat muokata, ilmaista ja elävöittää tilaa. Tila on esityksen yksi tapahtumapaikka, ja yleisö toinen.
Julmuuden teatterissaan Antonin Artaud hävitti käsityksen yleisöstä aineettomana katseena ja määritteli sen uudelleen ruumiillistuneena ja osallistuvana tekijänä. Hän sijoitti katsojan tilassa keskelle tapahtumia toiminnan nielaisemaksi.
Artaud'n ihanne oli, että katsoja voisi valita esityksestä oman kielensä, oli se sitten musiikkia, eleitä, liikkeitä tai sanoja. Streams-työryhmän kielet ovat liike, eleet, ruusut, katseet, sanat, valot, värit, ruoka, juoma ja sävelet, pizzicato.
Muodokasta kontrabassoa näppäilevä Rosine Feferman on kiinteässä vuorovaikutuksessa tanssijoiden ja yleisön kanssa.
Ruusujen sota
"Haluamme tuoda näyttämölle kokonaisen ihmisen niin, että kaikki kerrokset ovat läsnä: niin älyllinen, irrationaalinen, tunteellinen kuin seksuaalinenkin. Ensisijainen pyrkimyksemme ei ole miellyttää, vaan ravistella ja herättää keskustelua", Yli-Maunula määrittelee.
Oululaistanssija aloitti yhteistyönsä William Petit'n kanssa ihastuttuaan tämän kommunikaatioon yleisön kanssa. "Williamin työtapa sisältää yhteisöllisyyttä sekä äärimmäistä fyysisyyttä ja provokatiivisuutta - kuitenkin yhdistettynä herkkään toisen ihmisen aistimiseen."
Niinpä uutuusteos Streams on esitys, joka polveilee improvisoidun musiikin, tanssin ja vapaamuotoisen yhdessäolon välillä. Se on moniaistinen ja intiimi.
"Meitä yhdistää halu työskennellä monitaiteellisissa produktioissa, vuorovaikutuks essa toisten taiteilijoiden kanssa, ilman hierarkioita. Olemme molemmat heittäytyjiä, intohimoisia ja ehdottomia. Mottona on: Vain liian paljon on tarpeeksi."
Ruusuilta riisutaan esityksessä niiden koskemattomuus. Kukkia kohdellaan kuin risuja. Ruusuja katkotaan, ravistellaan, viskotaan. Varsilla vihdotaan ja huidotaan. Tämä on anarkiaa. Nautinto ja kärsimys vuorottelevat.
Varhaisaamiaiseksi yleisölle tarjoillaan sipulikeittoa ranskalaisen reseptin mukaan.
Streams, kantaesitys 23.1. kulttuuritalo Valve, Oulu. Tuotanto Flow Productions ja Rialto Nomade Fabrik.
Lyhennetty, kahden ja puolen tunnin versio Teatterikuopassa Haukiputaalla 31.1. klo 19.
