Sievi Niistä ajoista lähtien, kun Kyrölän talon tytär Anna Liisa 1830-luvun Sievissä vaipui kimeästi kirkaisten tanssilattialle soiton muuttuessa sydäntä vihlovaksi valitukseksi ja tanssituvan tanssijoineen liekehtiväksi kadotuksen tuleksi, körttiläisyys on vierastanut tanssia.
Jo pelkkä sana tanssi saa osassa körteistä aikaan yhä ravistuksen kauhistuksen. Tämän sai kokea Herättäjäjuhlien valmistelutoimikunta ilmoittaessaan, että Sievin Herättäjäjuhlien oheisohjelmaksi tulee historiallinen katsaus körttiläisyyteen, joka esitetään tanssin keinoin kirkonmäellä.
Moni esitystä ennakkoon kritisoinut pelkäsi varmaan sisäkunnissaan lavarytkytyksen tekevän tuloaan muutenkin maallistuneeksi koettuun herätysliikkeeseen. Mutta ei. Askele askeleelta -tanssiesityksessä ei mennä juuri kansantanssien piirileikkiä lähemmäs toista sukupuolta ja silloinkin toivotetaan Jumalan siunausta.
Kansainvälistä mainetta tanssitaiteilijana niittänyt Tommi Kitti tiivistää osuvasti ajatuksen tanssista kysymykseen, voiko hän liikunnallisesti suuntautuneena ihmisenä tavoittaa esityksellään jotain aineetonta. "Voiko tanssi löytää pyhyyttä?"
Askele Askelelta -esitystä on ollut rakentamassa koko joukko maan tanssitaiteen johtavia tekijöitä etunenässä teatterikorkeakoulun tanssitaiteen professori Marjo Kuusela. Tapahtuman taiteellisena johtajana on vuosikymmeniä Oulun läänin eteläosassa tanssin eteen työtä tehnyt Marketta Viitala.
Samoja syntisiä
kaikki
Askele askeleelta koostuu kymmenestä eri tavoin rakennetusta kohtauksesta. On tanssia, laulua, mukana toki virren veisuuta, musiikkia monin pelein hanurista kanteleeseen.
Liikkeelle lähdetään kansantanssin askelin Impan grilliltä ja edetään yhteen esityksen kovimpaan osioon, kohtaukseen Vain ihmisiä. Tässä Riku Immonen ja Marjo Laakkonen repivät sanoin ja kehon liikkeen auki inhimillisen puolen körttiläisyyden isän "Ukko-Paavo" Ruotsalaisen (1777-1852) elämästä.
Kohtauksessa Ukko-Paavo tekee taas kerran lähtöä puhematkalle. Raskaana oleva puoliso Riitta pillastuu ja ärjyy muistuttaen talon kivikkomäessä olevan isännälle kilvoittelupaikkaa riittävästi. Sananjulistuksen palo kuitenkin vetää Paavoa ja osoittaa Aleksis Kiven sanoja lainaten hänenkin olleen vain sama "syntinen, saatana, kurja" kuin me muutkin.
Virsistä väitellyt Sinikka Kontio heittäytyy vaivaisukon morsiameksi ruumiinmökillä ja veisaa kansanmusiikin sävelin katumuksesta ja kiitoksesta vuoden 1701 virsikirjasta.
Tanssitaiteellinen kohokohta on Tommi Kitin ja hänen luottotanssijoidensa Valkoinen tanssi kirkon pihalla sijaitsevan museon edessä. Viimeistään tässä perikörtti kysyy, miksi he kaatuvat kuin helluntailaiset Markku Koiviston Nokian-liikkeen torstai-illoissa.
Sama kysymys varmaan askarruttaa osiossa seuratuvasta, jossa mustiin pukeutunut körttikansa kohottaa ja heiluttaa käsiään kuin Tyko Sallisen maalauksessa Hihhulit. Mutta tätähän se oli. Juuri tätä ulkokultaista parannuksen korostamista vastaan Ukko-Paavo nousi omana aikaan.
Viimeisen päälle mietittyä
Teos huipentuu kirkon toisella puolella sijaitsevalla Pekanlammella, missä kurjet tekevät lähtöä. Voi siellä nähdä sorsiakin, mutta se ei kuulu käsikirjoitukseen.
Kurjet - tanssijat - ovat lammen rannalla ja yleisö vastarannalla. Kurkien liike yhdistettynä nauhalta tulevaan ääntelyyn ja Ahti Sonnisen musiikkiin pysäyttää. Ja kun kaiken voi nähdä vielä kahtena, heijastumana lammen pinnasta, tunnelma on täydellinen.
Kurkien lennettyä pois ja esityksen päätyttyä Sievin kirkkoherra Tapio Saunanen hymyilee autuaan onnellisena. Syntiä hän ei tästä esityksestä löydä vaikka millä mielin yrittäisi etsiä. Elämystä senkin edestä.
"Ja, kuinka kaikki on syvällisesti pohdittu. Jokainen esitys", kirkkoherra kehaisee.
Kolmas Sievissä järjestetty herättäjäjuhla saa arvoisensa taideteoksen. Se panee körttikansan tekemään samat kysymykset kuin 90 vuotta sitten, kun paikkakunnalla järjestettiin ensimmäisen kerran herättäjäjuhla, eli mikä on uskossa tärkeintä ja mikä vain ulkoista kultaa.