Oululainen tanssifestivaali ponnisti ammattilaislähtöisesti pintaan 1994. Liikennemerkkiä kovasti muistuttavaan Tanssia tyrkyllä - tunnukseen on sen jälkeen keväisin voinut kompastua kadullakin.
Myös kaduille, torille, kirjastoon, taidemuseoon, NuKuun vanhankoteihin, sairaaloihin ja työmaakuoppaankin tanssi tunkee nyt toukokuun viimeisellä täydellä viikolla totuttuun tapaan yllätysiskuinkin.
Festivaali tekee myös yhden iltaloikan Oulun ulkopuolelle. Maikki HaurunKinesteettinen teatteri esittää omassa Villa-teatterissaan Muhoksella Piina-soolon, jota koreografi-tanssija itse luonnehtii liikettä ja ääntä yhdistäväksi teokseksi ihmisen kärsimystiestä.
Liike ja ääni on kymmenennen festivaalikerran kattava aate, joka avautuu myös keskustelevaksi viikon loppupuolella. Alustusäänessä on viime vuoden tanssitaiteen valtionpalkittu Ulla Koivisto. Hän tarkkailee äänitilaa koreografin silmin. Festivaalin taustavoima JoJo - Oulun Tanssin Keskus haastaa mukaan kaikki äänimaailmasta ja liikkeen yhteydestä kiinnostuneet.
Kuvakin liikkuu
Festivaaliviikon käsiohjelmaa saa plarata törmäämättä elävään kuvaan, mutta mukana on tapahtuman päätöspäivänä hyvinkin tuore paketti pohjoismaista tanssielokuvaa.
Kyseessä on kymmenen lyhytelokuvan sarja (kaksi kustakin pohjoismaasta), joka kantaa yhteisnimikettä Moving North. Koko satsi kantaesitettiin vast'ikään Kööpenhaminassa. Kyseessä on nyt siis koko sarjan Suomi-ensi-iltapäivä, jonne on ilmainen pääsy.
Carmen-uutuus
Esiintyviä vieraita on viikolla tanssin taiteilijaprofessorin titteliään viime metrit kantavasta Arja Raatikaisesta (Enne)haukiputaalaislähtöiseen Susanna Veijalainen-Sipilään (Lady of the Wood).
Ja esimerkiksi Jukka Ristolaisen61°30'7,5"N - 27°38'17,7"E vie kokijansa kellariin yhdeksän muun kanssa aina kerrallaan. Festivaalin 10-vuotissynttäribileisiin osallistuakseen pitää puolestaan laittautua Uudelle Seurahuoneelle.
Oululainen kantaesityspanostus on velkaa Prosper Merimeélle. Tämän tekstistä moneksi itänyt Carmen saa Pohjoisen Flamencon voimin muodon Kuinka saatoitkaan - Carmen ja rakkauden kuolema.
Ääntä lähtee 70-päisestä joukosta flamencolle tyypillisesti, sekä myös taputuksin että huudoin. Carmeneita on joukosta puolentoistakymmentä, lapsia vielä enemmän ja loput joukosta hienostoväkeä, mustalaisryhmää... Don José (Jarmo Hauru) ja Toreador (Marko Keränen) ovat kuitenkin Pohjoiselle Flamencolle "lainatavaraa".
Teoksen toinen käsikirjoittaja ja koreografi Soili Moilanen toteaa, että kyse on tunteiden esittämisestä ei niinkään tarinan kuljetuksesta:
"Konstailua teoksen äänimaailmassa ei loppujenlopuksi ole." Luonnollisen liveäänentuoton lisäksi kaikuu tallenteena Carmen-oopperaa sekä orkesterisovituksena että ooppera-tulkintana. Mutta rinnalleen ne ovat saanet iskelmiä!
"Iskelmät tulivat mukaan liikeimprovisaatioissa, jota ohjaajamme Anna-Kaisa Järvi käyttää paljonkin työssään. Eli iskelmät ovat toimineet liikkeen löytymisen siemenenä, ja siinä tehtävässä tosi hyvin."
"Flamencoa se on tietenkin, mutta myös kilpatanssin suodattamaa flamencoa. Ja löytyy myös aikalailla puhtaasti live-improvisaatiosta lähtevää liikeilmaisua ynnä sitten improvisaation pohjalta luotua koreografiaa."
Miksi tyrkyttää?
JoJon taiteellinen johtaja Maria Littow on pukenut tanssin tyrkyttämisen sanoiksi näin: "Tutkimusten mukaan taiteen ja kulttuurin hyvää tekevä vaikutus on mitattavissa suoraan verenpaineesta tai elinvuosista. Taide vaikuttaa silloin, kun ihmisen ja taideteoksen välille syntyy kontakti, kun katsojassa liikahtaa jokin. Tanssia tyrkyllä -viikolla on mahdollisuus kokea - sattumalta tai tarkoituksella."
"Tanssi on sen verran outo laji, että ihmiset ei ehkä ajattele että siitä voisi saada jotain. Sen takia tanssijat jo silloin kymmenen vuotta sitten halusivat viedä juttujaan näkösälle. Tuoda sitä hyvää oloa mikä siitä tulee itselleen tekijälle myöskin mahdolliseksi muiden nähdä. Sillä perusteella uskon että yhä toimitaan."