Minäkin haluaisin... mmmmm... joku toinen... katsomme superihmiseen... mmmmm...
Yup iskee taustaa nyt: Kolmekymmentä vuotta sen jälkeen kun jenkki Steve Paxton kehitteli tanssijoille liikemateriaalituotos-ilmiön nimeltä kontakti-improvisaatio.
Palavasieluisen jenkin idea puree yhä. Senkin voimalla oululainen suvi mallia 2002 on kääntynyt Värinäksi, esityssarjaksi, jonka viimepää häämöttää kolmantena kahdeksatta.
Mutta kontaktiakin tuhdimman improvisaation voimalla lähestyvät syyskuun viidettä reilut parikymppiset, jotka luovat JoJon - Oulun Tanssin Keskuksen seuraavaa kantaesitystä. Sen otsake täräyttää hämmästyksen: Piiloinen sisältä ulos. Ajatuksesta saa kiinni, kun yhdistelee. Tiedättehän, viimeinen pari uunista ulos.
Piiloisen nimen antaja ja koreografi on myös yksi värisijöistä. Hänen, oululaisen Jouni Järvenpään (25) nimi on tänä kesänä liitetty kontakti-improvisaatio-Paxtoniin eikä pelkkä nimi. Tässä kuussa Jouni Järvenpää esiintyi Wienissä ImPulsTanz-festivaalilla Paxtonin niin kutsutun Lissabon-ryhmän kanssa - paikkaamassa opettajansa Frans Poelstran suosituksesta tämän jättämää aukkoa.
Piiloisten tulevaisuus
Piiloisilla on ponnistusalustaa Oulua laveammalta.
Jouni Järvenpää päätti juuri nelivuotisen opiskelunsa Amsterdamissa. Sinne puolestaan suuntaa joulun jälkeen puoleksi vuodeksi avoturkulainen Eeva Muilu (21) ennen kuin jatkaa opintojaan tällä kertaa koreografiapuolella kotoisessa teatterikorkeassa. Oulukin on puolen vuoden pysäkki.
Leadsin kuluvan kuun puolivälissä kolmen vuoden tanssi-ilmaisuopintojen jälkeen jättänyt Titta Soini (25) tituleeraa itseään nyt "pehmeästi pee"aaksi. Tanssitielle vei Oulun Tanssistudio.
Miltei yhtä tuore on tutkinto Oulusta kotoisin olevalla ilma-akrobaatti Ilona Jäntillä (22). Opit ruotsalaisen Cirkus Cirkörin koulun kautta ja takana tämänkesäinen kuukauden Norja-Viro-Ruotsi -kiertue lopputyönä Cirkuspiloterna-ryhmän kanssa.
Oululaisista oululaisin Teemu Tuohimaa (25) ei kursaile:"Kun saisi vain näitä liikunnallisia hommia tehdä Oulussa, eikä tarttisi työn perässä muuttaa." Hommia tuntuu riittävän Kakaravaarasta Oulunsalon taidekouluun.
Mutta Piiloinenkin päättyy aikanaan, vaikka kansainvälisien kontaktiensa ansiosta sillä saattaa olla esiintymisrakoa Suomen ulkopuolella.
"Että mitäkö mahdollisuuksia Oulussa? Liian aikaista sanoa." Titta Soinin haave on tehdä omia juttuja, jos ei muuten niin tanskalaisten ja englantilaisten opiskelukavereiden kanssa. Omille töin soolomielin ovat jo enemmän kuin ajatuksissaan ryhtyneet Eeva Muilu ja Jouni Järvenpää. Tulokset etsivät paikkansa Oulusta vuoden lopulla.
Jammailun alkuun
Vaatu Kalajoen vetämän Värinä - Ikuisuus -joukon piti kuin pitikin saada ohjelmaansa mahdutettua tuomiokirkko, ihan etukäteissuunnittelussa.
Kirkkoa käymättömällekin on selvää, ettei koko Värinä ajatuksenakaan olisi maistunut, mikäli kirkko olisi puuttunut. Kuuluihan Steve Paxtoninkin 1960-lukuun ennen kontakti-improvisaatioaikaa Judson Church Theater. Se oli kylläkin muuta kuin saarnapaikka.
Viime Värinä-tulemiseksi ennen vihon viimeistä Ikuisuus-osaa viikon päästä jäi yleistä tanssijammailua tavoitellut ja tavoittanutkin parituntinen rupeama monitaiteisen sokkeloisessa Oulun taidekoulussa. Jammailevasta, improavasta meiningistä kohosi komeasti Antti Leiviskän ja Seppo Taivalkosken yhteispeli, missä Leiviskä hoiteli muusikkoleiviskäänsä pääosin sähköporalla!
Taivalkosken Remontiksi ristimä on pienuudessaan kookas juttu, mittava on esittäjäkin. Oma koti - oma rauha -teema kasvaa kulttuurit ylittäväksi ja porattavasta "salaojaputkesta" kehkeytyy temppeli.