Lähi-idän tulitauko oli tuskin ehtinyt alkaa, kun Tanskassa puhkesi sanomalehtisota.
Kaikkia Tanskan kotitalouksia uhattiin ruveta pommittamaan ilmaislehdillä 14. elokuuta 2006 alkaen.
Ensimmäinen laukaus ammuttiin Jyllannissa, jossa Ålborgin lähialueella jaettiin 65 000 kappaletta ilmaislehti Centrum Aftenia.
Kaksi päivää myöhemmin Berlingske-konserni lähti liikkeelle Kööpenhaminassa ja Århusissa jaettavalla Dato-lehdellään, ja seuraavana päivänä olivat vuorossa yhdistyneet Jyllandsposten- ja Politiken -lehdet ilmaisjulkaisullaan 24 timer (24 tuntia).
Tanskan sanomalehtisodan käynnistäjä oli kuitenkin islantilaisen Dagbrúns-konsernin ilmaislehti Nyhedsavisen, jota oli tarkoitus jakaa kaikkiin tanskalaistalouksiin vuoden 2006 jälkipuoliskolla, mutta tanskalaislehdet eivät halunneet osallistua hankkeeseen ja jättäytyivät pois kisasta.
Vain pari tuntia ilmaislehtien ilmestymisen jälkeen Dagsbrún-konserni ilmoitti, ettei se halunnut olla ainoana osakkeenomistajana 365 Media Scandinavia -yhtiössä, jonka on määrä toimia lehden julkaisijana.
Yllätetyiksi tulleet islantilaiset Nyhedsavisen-lehdessä ovat nyt odottavalla kannalla.
Kysymys on siitä, löytyykö konsernilta lehden katujakeluun saamiseksi tarvittavat 350 miljoonaa kruunua.
Mikäli ei löydy, kamppailu tulee tapahtumaan tanskalaisten ilmaislehtien välillä, jotka tavoittelevat jo täysillä lukijoiden suosiota.
Ilmaislehdet vetoavat ajanpuutteeseen
Ne vetoavat modernin työssä käyvän ihmisen ajanpuutteeseen lyhyillä uutiskatsauksilla, hyvillä kulutusneuvoilla, elämäntyyliaineistolla ja muilla helposti lähestyttävillä aiheilla.
"Anna meille 12 minuuttia niin annamme sinulle 24 tuntia", kuuluu 24 timer -lehden mainoslause.
Kaikkein polttavin kysymys on nyt kuitenkin se, tekevätkö ilmaislehdet lopun maksullisista lehdistä ja kuinka ne vaikuttavat toimitukselliseen tasoon ja lukijoihin.
Nykytilanteessa noin puolet tanskalaista on uskollisia maksullisille lehdille ja maksaa tilauksesta mielellään tuhansia kruunuja vuodessa, kun taas toinen puoli katsoo, ettei ole mitään järkeä maksaa lehdestä.
Kööpenhaminan kauppakorkeakoulun mediatieteen professori Anker Brink Lund totesi Berlingske Tidende -lehdessä: "Pitkällä tähtäimellä seurauksena saattaa olla se, että meille todellakin muodostuu terveempi mediakuva, jossa massatiedotusta luodaan suhteellisen vähillä vitamiineilla, jotka tulevat kaikille ilmaiseksi. Tämän vastineeksi ne tuovat rahaa, jotta jatkossakin voidaan pitää hengissä joitakin eliittimedioita, joille muussa tapauksessa ei löytyisi rahoitusta. Tästä voi tulla pelastus kapea-alaiselle, älylliselle, viisaalle, kriittiselle ja journalistisesti hyvin laaditulle lehdelle."
Brink Lund ennustaa, että ilmaislehdistä tulee eräänlaisia jokapäiväisiä elämäntyylilehtiä, kun taas maksullisista lehdistä tulee varsinaisia tiedotusvälineitä, joiden yleisön määrää niiden maailmankuva.
Toimittaja Niels Krause-Kjaer uskoo, että lukuisien lehtien kesken käytävä kilpailu ilmoitustuloista purkautuu toimituspolitiikkaan.
Uusien lehtien lisäksi tulevat vielä liikennevälineissä maksutta jaettavat Metroexpress ja Urban, joten kaduille ja postiluukkuihin ilmestyy joka päivä 2,5 miljoonaa ilmaislehteä, kun taas maksullisia lehtiä painetaan vain 1,3 miljoonaa kappaletta päivässä.
Krause-Kjaer näkee kuitenkin etua siinä, että ilmaislehdet ovat saaneet uutta nuorempaa lukijakuntaa, joka ei missään tapauksessa maksaisi siitä, että saa lukea lehden.
Samalla hän on kuitenkin huolissaan siitä, että nuoret tanskalaiset lukijat sen kummemmin miettimättä antavat totuttaa itsensä maksuttomiin lyhyisiin uutisiin.
Tanskan ympäristöministeri, aikaisemmin toimittajana ja radion uutistoimituksen päällikkönä toiminut Connie Hedegaard huomautti Berlingske Tidende -lehdessä, että monet tiedotusvälineet tahtovat aliarvioida sekä lukijoita että kuuntelijoita.
Suurin ongelma on hänen mielestään toimituspolitiikasta puuttuva ammatillinen ote. Hän kaipaa syvällisempää journalismia, parempaa keskustelua ja toimittajilta kriittisempää mielenlaatua.
Tästä syystä hän toivoo, että sanomalehtisodassa olisi kysymys mieluummin laadusta kuin määrästä.
Kriittistä ja syvälle menevää journalismia a koskeva vaatimus toteutuu pian, arvioi Politiken-lehden päätoimittaja Tøger Seidenfaden.
Politiken-lehden maksullinen painos alkaa syyskuun lopulla ilmestyä typografialtaan yksinkertaistettuna.
Se keskittyy "syvällisempään toimituspolitiikkaan ilmaisuutisia vilisevässä maailmassa."
Uusiin ilmaislehtiin liittyvien puhtaasti toimituspoliittisten ja taloudellisten kysymysten lisäksi mukana on myös käytännöllisempiä ongelmia.
Keräyspaperin määra kasvaa Tanskassa
Kaupunkien keräyspaperisäiliöt joudutaan tyhjentämään useammin, mikä korottaa kansalaisten jätemaksuja.
Ilmaislehdet lisäävät kunkin kotitalouden jätemäärää 78 kilolla vuodessa ja sanomalehtipaperin kulutusta 40 000 tonnilla.
Koska lehdenjakajista on pulaa, uudet ilmaislehdet ovat lisäksi palkanneet jakajia Puolasta, mikä närkästytti työministeri Claus Hjorth Frederikseniä, jonka mielestä tehtävä olisi voitu antaa Tanskan lukuisille työttömille maahanmuuttajille.
Suurimmaksi menestykseksi sanomalehtisodassa saattaa kuitenkin muodostua Tanskan kuluttajaneuvoston liikkeelle laskema tarra.
Tarrassa on teksti "Ei ilmaislehtiä, kiitos" ja se on tarkoitus liimata kiinni postilaatikkoon. Kysymys on oikeudesta sanoa ei, ja 5000 tarran suuruinen ensimmäinen painoerä myytiin loppuun parissa päivässä.