Vaikka Suomi irtautui lamasta jo vuosikymmen sitten, noiden tuskaisten vuosien jälkiä näkyy edelleen sekä ihmisten elämässä että koko kansantaloudessa. OP-ryhmän pääjohtaja Antti Tanskanen totesi Kalevan haastattelussa (11.10.) niinkin räväkästi, ettei Suomi ole vieläkään toipunut laman aiheuttamasta romahduksesta vaan rämpii yhä pohjilla. Väite voi kuulostaa yllättävältä, onhan maan talous sentään viime vuosina jatkuvasti kasvanut ja työttömyyttäkin on saatu pudotettua puoleen pahimmista vuosista.
Tanskanen perustaa näkemyksensä talouden kehitykseen pitkällä jaksolla. Jos talouskasvu olisi viime vuodet ollut yhtä voimakasta kuin se keskimäärin oli 1950-1980-luvuilla, Suomen kansantalous olisi viimeisen 15 vuoden tuottanut peräti 700 miljardia euroa nyt saavutettua enemmän. Tekemättä on laskennallisesti jäänyt peräti viiden vuoden kansantuote.
Kansantuotteen kasvun pahimpana jarruna Tanskanen pitää valtion velan kiivaasta lyhennysohjelmasta johtuvaa kireää verotusta. Se on imenyt suomalaisten ostovoimaa ja hyydyttänyt kotimarkkinoita.
Tanskasen puheenvuoro on tarpeellista herättelyä ja hyvää jatkoa keskustelussa Suomen menestyksen edellytyksistä. Aiemmin tässä kuussa kantaa teemaan ottivat Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva ja teollisuusmaiden järjestö OECD. Tanskanen on konkreettisempi kuin moni muu keskustelija, joiden lääkkeet monesti jäävät fraasitasolle "asenteiden muuttamisesta" ja "rakenteiden purkamisesta".
Pääjohtaja Tanskanen on täysin oikeassa siinä, että talouden kasvua on pakko saada kiihdytettyä jo yksistään työttömyyden nujertamiseksi. Perinteinen näkemys kolmen prosentin kasvun riittävyydestä ei selvästikään enää päde.
Näkemyksessään korkean verotuksen jarrutusvaikutuksesta Tanskanen ei ole yksin. Mutta kun hän sanoo, että Suomi on keskittynyt liiaksi velkojen maksuun, voi perustellusti olla eri mieltä. Vaikka valtionvelan korot ovat pudonneet tuntuvasti 1990-luvun huippuvuosista - ne ovat nyt vajaat kolme miljardia euroa vuodessa - löytyisi noille rahoille valtiontaloudessa muutakin tähdellistä käyttöä. Jos velkaa olisi lyhennetty laiskemmin, korot rasittaisivat valtiontaloutta vielä rankemmin.
Sekin pitää muistaa, ettei kireä verotus ole vain leikattua ostovoimaa. Verotuloista suuri osa kanavoituu tulonsiirtoina kansalaisten käyttöön tai palautuu muulla tavalla kansantalouden kiertoa virkistämään. Valtion velan koroista sen sijaan suuri osa on mennyt ulkomaisten sijoittajien taskuun.
paakirjoitus@kaleva.fi