Suomen pankkitoiminta tanskalaistuu ainakin hieman, kun Danske Bank teki ostoksia Suomessa. Vaikka monissa Euroopan maissa pankkien kotimaisuutta pidetään yhä tärkeänä, Sammon johto ei ajatellut niin.
Pankkitoiminta on kansalaisten mielissä herkkä alue niin Suomessa kuin miltei kaikkialla muuallakin maailmalla. Sen takia tieto Sammon pankkitoiminnan siirtymisestä tanskalaisen Danske Bankin omistukseen hätkähdytti ja herätti juuri toimialan erikoisluonteen takia erityisen paljon keskustelua. Sampo kun on vielä taustaltaan vanha, vakaa valtion pankki. Vanhaa sanontaa mukaillen voi olettaa, ettei ole mikään ihme, jos moni Postipankin entinen johtaja kääntyi haudassaan torstaina.
Euroopassa on varsin laajalti vaalittu rahalaitosten kotimaisuutta, vaikka viime vuosina rajat ovat myös siinä suhteessa madaltuneet. Muualta johdetuissa rahalaitoksissa on opeteltu asioimaan useissa maissa, niin Suomessakin. Nordean suomalaiset asiakkaat ovat jo vuosia hoitaneet raha-asioitaan Ruotsissa pääkonttoriaan pitävässä rahalaitoksessa huomaamatta juuri mitään eroa entiseen.
Samaa luvataan Sampo-pankin asiakkaille. Siitä huolimatta uuden omistajan otteet joutuvat väistämättä tiukkaan tarkkailuun ja sen toiminta epäluulojen kohteeksi. Rahalaitoksen vaihtamista pohtineelle omistajan kansallisuuden vaihtuminen voi riittää ratkaisun lopulliseksi pontimeksi. Tanskalaisomisteisella Sammolla on kova työ pitää asiakkaansa tyytyväisinä.
Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma arvioi, että Sammon pankkitoimintojen myynti Danske Bankille on kuluttajien edun mukaista. Se nähdään kuitenkin vasta ajan mittaan. Heinäluoma liitti kaupan jopa kilpailun säilymiseen pankkitoiminnassa, mutta siihen sisältyy ainakin hienoista liioittelua. Omistuksen siirto ei nimittäin lisää kilpailevien pankkien määrää.
Jos pankkien välinen kilpailu kuitenkin kiristyy ja näkyy esimerkiksi pankkipalveluiden hintojen alenemisena, kuluttajilla on syytä myhäilyyn. Asiakkaat eivät liioin panisi pahakseen myöskään nykyistä kovempaa kilpailua laina- ja talletuskoroilla.
Sampo-konsernista 14 prosenttia omistava valtio saa noin neljän miljardin euron myyntihinnasta sievoisen osuuden, josta Heinäluoma valtiovarainministerinä tietysti ilahtuu. Myös veronmaksajat hyötyvät valtion omaisuuden merkittävästä arvonnoususta. Hyöty riippuu kuitenkin siitä, kuinka viisaasti päättäjät käyttävät arvonnousun heidän hyväkseen.
Yksityisistä ihmisistä suurin voittaja on Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos. Hän luonnehti torstaina Danske Bankin tarjousta sellaiseksi, josta ei voinut kieltäytyä. Sitä ei ole syytä epäillä - hänen kannaltaan. Wahlroosin omistusosuus Sammosta kasvatti arvoaan keskiviikosta torstaihin siirryttäessä yli 20 miljoonalla eurolla. Upporikkaan Wahlroosin sijoitussalkun arvo on muutenkin viime aikoina paisunut roimasti.
Danske Bank saa jalansijan myös Virossa, Latviassa ja Liettuassa, kun myös Sammon sikäläiset tytäryhtiöt kuuluvat kauppaan. Suomalaisten vaikutus Baltian talouselämässä kaventuu ainakin jonkin verran. Vaikka Sammon työntekijöinä säilyy paljon suomalaista väkeä, kovimmat ratkaisut tehdään pääkonttorissa.
Sampo palaa vanhoille juurilleen: vakuutustoimintaan. Sen omistama If toimii Suomen lisäksi yhä myös muualla Pohjolassa ja Baltiassa. Sillä alalla Sampo saattaa lähiaikoina olla ostajana.