Islamilaisessa maailmassa syntynyt kohu tanskalaislehden piirroksista on karannut täysin käsistä. Paljolta olisi säästytty, jos Jyllands-Posten olisi harkinnut tekoaan paremmin.
Ilmaisuvapaudesta, sananvapaudesta, itsesensuurista ja journalismin etiikasta on aina paikallaan keskustella. Mutta akateeminen keskustelu on myöhäistä silloin, kun lippuja poltetaan, nyrkkejä heilutetaan, tuotteita boikotoidaan ja matkailijoita joudutaan vakavasti varoittamaan menemästä moniin maihin.
Tällaisessa tilanteessa voi vain yrittää jotenkin lieventää kuumia tunteita ja toivoa, että kohu vähitellen laantuisi. Tanskalaisen Jyllands-Posten -lehden internetsivuille ilmestyikin maanantai-iltana arabiankielinen anteeksipyyntö lehden julkaisemien piirrosten loukkaavuudesta. Kohun hiljenemisestä ei silti ole vielä mitään takeita, sillä koko asia on riistäytynyt käsistä ja paisuu kuin pullataikina. Liikkeellä on jo joitakin todella ikäviä piirroksia, joita ei lehdessä koskaan ole julkaistu mutta joiden väitetään siellä olleen.
Kaikki lähti liikkeelle syyskuun lopussa, jolloin tämä yksi Tanskan suurimmista lehdistä halusi nostaa keskustelua länsimaisesta itsesensuurista ja julkaisi 12 pilapiirroksen sarjan profeetta Muhammadista. Islamilaisessa perinteessä hänestä ei saa esittää kuvia, jotta uskonto ei muuttuisi kuvien palvonnaksi.
Kuvissa tai niiden julkaisemisessa ei sellaisenaan ole mitään, mikä ylittäisi sananvapauden rajat. Mutta sananvapauden käyttö edellyttää myös vastuullisuutta ja hyvää harkintaa. Yrittäessään käydä tanskalaista keskustelua Jyllands-Posten onnistui aidosti loukkaamaan isoa islaminuskoisten joukkoa. Mitä pidemmälle sana on kiirinyt, sitä enemmän se on irronnut kaikesta alkuperäisestä yhteydestään.
Kun Tanskan liput palavat ja Arlan tuotteiden myynti Lähi-idässä loppuu, on turha tarjoilla enää periaatteellisia selityksiä. Vahinko on jo tapahtunut. Sitä lisäsi vielä pieni norjalainen kristillinen aikakauslehti Magazinet, joka jonkinlaisena tuenilmauksena painoi uudelleen samat pilapiirrokset.
Tanskan ja Norjan ohella myös Ruotsi on joutunut antamaan kansalaisilleen matkustusvaroituksia, sillä Lähi-idän lentolehtisissä ovat jo alkaneet mennä maatkin sekaisin. Suomea ei tiettävästi ole tähän sotkuun vielä vedetty mukaan.
Tanskan ja Norjan valtioilla ei lehtien päätösten kanssa ole mitään tekemistä. Maiden diplomaatit ovat silti saaneet viikkokausia selitellä, ettei näissä maissa hallitus komentele lehtiä eikä kanna niistä vastuuta. Mutta selitykset ovat kaikuneet kuuroille korville, kun kiukku ja raivo on saanut vallan. Seuraukset kasvavat: tanskalaispankki on laskenut, että boikotti voi viedä toistakymmentätuhatta työpaikkaa.
On helppo sanoa, että kohu on saanut täysin käsittämättömät mittasuhteet. Ei Tanskassa ole mitään islamin vastaista kampanjaa, jota vastaan pitäisi mellakoida, eikä koko maata voi syyllistää yhden lehden yhdestä päätöksestä.
Mutta on syytä myös huomata, että kyseessä on täysin tarpeeton näytelmä. Ilmaisuvapauden puolustaminen ei edellytä tekemään asioita, jotka tiedetään jotain uskontoa tai kansanryhmää loukkaaviksi. Sananvapauden ongelmat eivät todellakaan ole siinä, ettei islaminuskossa profeetasta pidä piirtää kuvaa. Nyt on vain vahvistettu ennakkoluuloja molemmin puolin aikana, jolloin uskontojen ja kulttuurien vuoropuhelua tarvittaisiin todella kipeästi.