Tanskan tiistaina pidettyjen parlamenttivaalien suurin uutinen on, että se ei tarjonnut suuria uutisia. Pääministeri Anders Fogh Rasmussen vei maan ennenaikaisiin vaaleihin toivoen, että mielipidekyselyiden suotuisat kannatusluvut toisivat tuen todellisuudessakin, ja niin myös tapahtui. Hän sai uuden kauden pääministerinä.
Ennenaikaisten vaalien taustalla ei näin ollut hallituskriisi, vaan hallituksen vahvuus. Suurimman haastajan sosiaalidemokraattien menestys tiistaina oli niin kehno, että puolueen puheenjohtaja Mogens Lykketoft erosi saman tien. Tanska siis jatkaa tavallaan: keskustaoikeistolainen hallitus sai valtuutuksen uudelle kaudelle. Pääministeri Rasmussenille ja hänen venstre-puolueelleen se oli suuri saavutus, vaikka kannatus hieman notkahti.
Samalla tulos kertoo hyvin omintakeisesta poliittisesta ilmastosta. Tanska on Rasmussenin kaudella ajanut tiukasti Yhdysvaltain kylkeen ja lähettänyt joukkoja Irakiin. Sen sijaan Eurooppa-suhteissa maa on pitkään ollut jollain tavoin eristyvä, ja ulkomaalaispolitiikkaa on viime vuosina selvästi kiristetty. Aiemmin vapaamielisyydestä tunnetun maan henkinen ilmapiiri on muuttunut varsin konservatiiviseksi, eikä äänestäjien enemmistöllä näytä olevan mitään sitä vastaan.
Eräänlainen ilmapuntari on oikeistopopulistinen kansanpuolue, joka nytkin nosti hieman kannatustaan ja päätyi yli 13 prosenttiin äänistä. Puolueen tiukka linja - kuten halu erota EU:sta - on pitänyt sen hallituksen ulkopuolella, mutta sen antama sivustatuki on ollut hallitukselle hyvin tarpeellista, ja sellaisena myös pysyy. Politiikassa tämä on heijastunut etenkin kireänä ulkomaalaispolitiikkana ja koko ulkomaalaiskysymyksen nousemisessa uudella tavoin esiin.
Suurin vaalivoittaja oli tiukkaa siirtolaislinjaa ankarasti kritisoinut radikaali venstre, joka kuitenkin jäi alle kymmenen prosentin kannatukseen. Sosiaalidemokraattien linja jäi tässä epämääräiseksi, mikä osaltaan sinetöi puolueen häviön. Tanskan politiikan valtavirta kulkee siis visusti oikealla. Tiukka ulkomaalaispolitiikka jatkuu, mutta kun myös radikaali venstre menestyi etenkin Kööpenhaminassa, politiikan ääripäät ovat kasvussa. Se voi tietää kärjistyvää sisäistä keskustelua.
Seuraava koetinkivi Rasmussenille on kansanäänestys EU:n perustuslaista. Asiasta ei vaalikampanjassa juuri puhuttu, ja pääpuolueet ovat perustuslain hyväksymisen kannalla. Äänestäjät voivat silti tässä yllättää, sillä tanskalaiset ovat tottuneet EU-asioissa kulkemaan omia teitään.
paakirjoitus@kaleva.fi