Purnuojan kultaesiintymä Tankavaarassa löytyi vuonna 1934 Purnumukan lappalaiskylässä asuneen Aslak Peltovuoman eli Sauva-Aslakin unen opastamana. Joidenkin tietojen mukaan kyseinen Purnuoja olisi myöhemmin Ruosteojaksi ja sittemmin Hopiaojaksi kutsuttu paikka. Toiset tiedot taas kertovat sen olleen Lauttaoja. Niistä kaikista on vaskattu isoja kultahippuja -- isomuksia.
Suurin Tankavaaran kultapurojen hipuista on Jouko ja Tauno Virtasen 1950 löytämä. Se on tähän mennessä Lapin viidenneksi suurin sekahippu, kokonaispainoltaan peräti 186 grammaa. Hipussa on kvartsin seassa kultaa 116 grammaa.
Tankavaaran tuottoisilla kultamailla kaivoivat Sauva-Aslakin jälkeen ennen sotia saksalaiset Werner ja Otto Thiede, omalla valtauksellaan kirjailija-seikkailija Otto Ville Itkonen ja 1940 Matti Kullervo Korhonen. Myös helsinkiläisellä vapaaherralla G.W. Wredellä oli vuodesta 1942 valtaus Hopiaojalla.
Sotien jälkeen Thieden valtaukset sai haltuunsa Max Peronius, joka oli mennyt naimisiin Laanilan kestikievarin emännän Elina Virtasen kanssa. Peronius kuoli saksalaisten asettamaan miinaan, mutta Elina jatkoi poikiensa Joukon ja Taunon kanssa kullankaivua Tankavaarassa aina vuoteen 1955.
Tankavaara oli sen jälkeen Geologian tutkimuslaitoksen tutkimusalueena kymmenen vuotta. 1970-luvun alussa Lemmenjoen kullankaivajat Yrjö "Karhu" Korhonen ja Niilo "Nipa" Raumala sekä Tauno Virtasen poika Kari perustivat Hopiaojalle matkailuhuuhtomon, josta on kasvanut nykyinen Tankavaaran kultakylä kultamuseoineen.
Kullankaivajille vaskauskilpailu
Lemmenjoen kullankaivajat eli "elinkautiset" olivat jo syyskuussa 1949 perustaneet Morgamojan kämpällä yhteisiä etujaan ajamaan Lapin Kullankaivajain Liiton. Vuoden 1974 vuosikokouksessa liitto päätti järjestää ensimmäiset kultakisat. Vaskauskilpailun tulot päätettiin ohjata suunnitellulle kultamieskodille. Kilpailupaikaksi valittiin Yrjön ja Nipan huuhtomo Hopiaojalla.
Ensimmäiset kullanhuuhdonnan Suomen mestaruuskilpailut pidettiin Tankavaarassa heinäkuussa 1974. Kilpailijoita kertyi kaikkiaan seitsemänkymmentä ja yleisöä yli kolmesataa. Yleisölle annettiin näytös rännittämisessä ja vaskaamisessa. Toimittajille kerrottiin juttuja "mitä kureillaan viitsi murjaista". Juhlapuheen pitänyt professori Herman Stigzelius totesi, että kisoja voisi nimittää vaikka maailmanmestaruuskilpailuiksi, sillä missään muualla ei niitä ollut järjestetty.
Kekkosen päivälliset
Kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskilpailut pidettiin 1977 tavallista juhlavimmissa merkeissä, kun paikalla oli ruutupaidassaan myös presidentti Urho Kekkonen, joka oli tullut muuraamaan Kultamuseon uuden Härkäselän kämpän peruskiven.
Vanhat kultamiehet Heikki Kokko, Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala nauttivat päivällisen Urho Kekkosen seurassa Saariselällä, veivät omien sanojensa mukaan UKK:n syömään, vaikka reissu taisi tulla presidentin edustustilin kontolle.
-- Kun oli syöty ja ryhdyttiin nauttimaan miestä väkevämpää, niin Heikki kiitteli ryypyistä sanoen, että hyvää on, mutta kovin harvat ovat ryyppyjen välit. Sen verran pressa otti nokkiinsa, että tilasi Heikille täyden pullon, muistelee tapahtumaa Arvo "Tiera" Ruonaniemi (94).
Itse kullanhuuhdontakilpailun ja Vanhan Vaskoolimiehen kahvilan tunnelmia hän kuvaa uusimmassa kirjassaan omalaatuisiksi, vähän Purnumukan "Peikko-Ville" Seppälän sanoin, että raja se pittää olla raitiuvellakin.
