Kaipuun tuolle puolen. Osa runoista ja esittäjä Teija Anneli. Tanssijat Erita ja Tomas. Muusikko Anne-Mari Kanniainen.
Koivu ja Tähti -kulttuurikeskus, Muhos 4.1.
Tango taipuu moneksi. Tälläkin kertaa tango odotteli pitkään ja kärsimättömänä vuoroaan. Tango oli täynnä lupausta ja arvoituksellista tenhoa, mutta ajautui Teija Anneli Jokipiin taiteellisessa runoperformanssissa statistiksi.
Teija Anneli oli niin ylitsevuotava, että tango tyrmistyi, hätääntyi, loukkaantui ja kadotti mestarien käsissä muovatut parhaat puolensa.
Tango on vapaa individualisti. Se on täynnä itseään.
Kukin kuulija ja tanssija aistii sen omalla tavallaan, omalla kohdallaan.
Argentiinalaisen tangon jumala Astor Piazzolla uhosi 1957 vaille nelikymppisenä, että aikoo tehdä tangomusiikkia niin kuin tuntee.
Tango ei syty pakottamalla. Se vaatii happea roihutakseen.
Konseptina ajatus tangon ja sanataiteen yhdistämisestä tuntuisi tarjoavan uutta luovia mahdollisuuksia.
Oulun Valistustalo Oy:kin päätyi tukemaan esitysideaa 5 000 euron apurahalla.
Avustuksella olisi kannattanut palkata ammattilainen dramaturgi ja ohjaaja.
Kaikki osaaminen ja mausteet oli nyt kuin heitetty hämmentämättä pataan ja keitetty kokoon vailla pääkokkia.
Kaipuun tuolle puolen -esitys kärsi jännitteiden puutteesta. Kokonaisuus kaipaa dramaturgisia kaaria, jännitteistä näyttämöllistä läsnäoloa, laaja-alaisempaa tekstianalyysia, rytmiä ja tilaa ajatuksille, monityydyttävää tulkinnallisuutta.
Vahva ja aromikas Teija Anneli huutaa vastavoimia.
Tango pyrki lavalle monta kertaa. Tango nautti ja kehräsi Ylikiimingistä kotoisin olevan harmonikkataiteilijan Anne-Mari Kanniaisen kultaisissa otteissa. Se huokaili ja röyhisti karvaista rintaansa seuratessaan Erita Wennströmin ja Tomas Käyrän hitaan tango nuevon sensuelleja askelkuvioita ja tyyliteltyjä taivutuksia.
Tango kurkisteli myös Teija Annelin muistipapereista, kun hän tarjoili äänensä tummimpia ella erosmaisia sävyjä.
Sivuverhoista vilkuttelivat innokkaina Erato, Thalia ja Terpsikhore, kreikkalaisen mytologian dramaattisen tanssin, näyttämötaiteen ja lyyrisen rakkausrunon muusat.
Ihanat muusat näyttivät peukkua tangolle, joka odotti ja odotti jännittyneenä omaa bravuuriaan.
Lopulta tango uupui, luovutti ja sammui nurkkaan.
Ehkä se juopui loputtomista sanoista? Ehkä se hukkui puolitoista tuntia kestäneeseen sanatulvaan? Ehkä sydän ei kestänyt elämää suurempien sanoitusten ja balladien resitointia ja sanataiteellista nujakointia?
Tuli ikävä Tommy Tabermannia. Lyhyttä muotoa, aistikkuuden ja huumorin epäpyhää liittoa.