Tango kuuluu erottamattomasti suomalaiseen sielunmaisemaan.
Vaikka uuden polven tulkitsijat ovat löytäneet yleisönsä, mielikuvissa tangolaulaja on yhä mies.
Vieläpä sellainen, joka patsastelee jäyhästi purkaessaan taakkaansa ilmeettömin kasvoin.
"Seipään niellyt kuvaa sitä asennetta. Se on tukahdutettua kaipuuta ja patoutunutta tunnetta," äsken tangolevyn julkaissut Tuomari Nurmio ruotii stereotypioita.
Vuoden 2002 tangokuningatar Johanna Pakonen myöntää Nurmion osuneen oikeaan.
"On vähän vaarallista sanoa näin mutta onhan suomalaistango aika jäykkää ja synkkää. Toisaalta se kuuluu tähän, tuohan se arvokkuutta taiteenlajiin," entinen tangokuningatar Johanna Pakonen naulaa.
Kolmatta levyään valmisteleva Pakonen vastustaa kuitenkin perinnetyylin vähättelyä.
"Ei tango ole mihinkään kuolemassa. Meillä on valtavasti hienoja kappaleita, jotka elävät tässä ajassa."
Paluu juurille
Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä tango oli arkista kansanmusiikkia ja rock vasta rantautumassa Suomeen.
Tuomari Nurmion mukaan musiikkityylien kohtaaminen rinnastui kaupungistumiseen ja elinkeinorakenteen murrokseen.
"Kuulin tangomusaa skidinä radiosta ja lavoilla. Tango oli ikäänkuin imperiumin vastaisku: maaseudun hiljaisen kansan ja kaupunkien meluisan rytmin välinen taistelu, jonka jälkimmäinen voitti. Jotain tangon tunnelmasta jäi kuitenkin omaankiin psyykeen."
Tango on kiehtonut Nurmiota pitkään. Näkemyksenä hän on koonnut Tangomanifesti-levylle. Siinä tutkitaan tangoa mielikuvien takana ja osittain niiden kautta.
Nurmiolle tango on ennen kaikkea intohimoinen ja aggressiivinen musiikinlaji.
"Esimerkiksi mustalaismusiikki on tunnelmaltaan lähellä sitä, mitä yritän saada irti tangosta."
Vastavirta kutsuu
Tango uusiutuu jatkuvasti, mutta persoonallisista tulokkaista huolimatta suomalaisen tangon helmasynnit sattuvat usein Nurmion korvaan.
Tyylilajin ympärille kasvanut teollisuus tangomarkkinoineen ei ole ainakaan helpottanut tilannetta.
"Tangomarkkinat on oma instituutionsa eikä sitä voi sellaisenaan rinnastaa suomalaiseen tangoon," Johanna Pakonen huomauttaa.
Markkinahumussa mitataan Pakosen mukaan uusien solistien taitoja tulevia haasteita ajatellen.
"Kaikki tietää, ettei pelkällä tangolla pärjää. Kruunattujen on oltava monipuolisia taiteilijoita."
Sanoittajana Eino Leino -palkinnolla huomioituNurmio on arvostellut myös tangolyriikkaa, joka on hänen mielestään kulahtanut luontomaalailun ja vetisen melankolian tasolle.
Johanna Pakoselle teksti on materiaalia, joka elää tulkittaessa.
"On solistista kiinni, miten laulu syttyy eloon. Tietysti on tekstejä, joista ei saa otetta. Toisinaan siihen auttaa se, että tutkii laulun taustat. Esimerkiksi Sä kuulut päivään jokaiseen avautui aivan uudella tavalla, kun sain selvitettyä sen syntyhistorian."
Tangon juhlaviikot Oulussa päättyvät tänään sunnuntaina. Lastenjuhla Mustan kissan tango klo 14-16 Kaijonharjun nuorisotalolla. Viikkojen päätös Lyseon juhlasalissa kello 16-17.30.