Alice Cooperin ja hänen bändinsä esitys lauantaina Oulun Teatrialla oli miehen omien lupausten mukaisesti silkkaa teatteria. Reilu puolitoistatuntinen tarjosi hengästyttävän tiiviin paketin. Musiikin lisäksi lavalla tapahtui jotakin koko ajan, ja elementtejä oli poimittu useistakin Alice Cooperin teemaesityksistä vuosikymmenten varrelta.
Konsertti oli paljon paremmin toteutettu ja yhtenäisempi kokonaisuus kuin kaksi vuotta sitten samassa paikassa hieman eri kokoonpanolla pidetty esitys.
Cooperin valtavasta kappalevalikoimasta voisi rakentaa kymmeniä erilaisia keikkasettejä. Tämä Theatre of Death --niminen kokonaisuus tarjosi sopivasti kaikille kaikkea. Bändi soitti suurimmat hitit kuuliaisesti peruskansan mieliksi, mutta joukossa oli ilahduttavan paljon vähemmän kuultuja kappaleita fanaatikoille. Esimerkiksi loistavilta mutta meillä aika vähälle huomiolle jääneiltä From The Inside- ja Alice Cooper Goes to Hell --albumeilta kuultiin monta näytettä.
Suuressa roolissa olivat myös 1970-luvun alun levyt Love It to Death ja Killer. 1990-luku jäi kokonaan vaille huomiota, ja tämän vuosikymmenen tuotoksia listassa oli vain kolme.
Ikä ei näy Alice Cooperin esiintymisessä, koska hänen lavaliikehdintänsä on ollut aina samanlaista laiskanpulskeaa köyristelyä. Hyvässä vedossa mies näytti olevan fyysisesti. Hänen raakkuva lauluäänensä kestää ihmeen hyvin eikä ole falskia.
Balladit Only Women Bleed ja I Never Cry paljastavat, että hän osaa myös laulaa. Bändi heilui ja elvisteli riehakkaasti antaen loistavaa tukea vanhalle maestrolle. Erityisesti kitaristi Keri Kelli ja Basisti Chuck Garric tekivät loistavaa työtä tietysti ennen kaikkea soitollaan. Tyylitajuinen kitaristi on myös Damon Johnson. Rumpali Jimmy DeGrasson rummutus oli tanakkaa mutta ei yhtä irtonaista kuin Cooperin kanssa kahdella edellisellä Oulun-vierailulla soittaneella Eric Singerillä.
Hirveästi valittamisen aihetta ei ole. Kova volyymi ja Teatrian akustiikka puurouttivat soundia siten, että komeat kitarastemmat ja Garricin oivaltava bassonsoitto tahtoivat jäädä kuulumattomiin.
Encorena olisi kuullut mieluummin jonkun kuulemattoman biisin toistamiseen vedetyn School´s Outin sijasta.
Nämä kuultiin:
1. School´s Out
2. Department of Youth
3. Wicked Young Man (Alice pistää rautatangon naisen läpi)
4. Ballad of Dwight Fry (Alice pakkopaitaan, sitten kaula katkaistaan giljotiinissa)
5. Go to Hell
6. Guilty
7. Welcome to My Nightmare
8. Cold Ethyl
9. Poison (Alice tapetaan jättimäisellä myrkkynuolella)
10. The Awakening
11. From The Inside
12. Nurse Rosertta
13. Is It My Body
14. Be My Lover (Alice kuristaa sairaanhoitajan)
15. Only Women Bleed (Alice hirtetään)
16. I Never Cry
17. Black Widow (instrumentaalina, Alice tauolla)
18. Vengeance Is Mine
19. Devil´s Food
20. Dirty Diamonds
21. Billion Dollar Babies
22. Killer/I Love The Dead (Alice laatikkoon, jossa jättimäiset piikit lävistävät hänet)
23. No More Mr. Nice Guy
24. Under My Wheels
25. (encore) School´s Out