Oulunsalo Soi -festivaali huipentuu tänään torstaina monin tavoin. Tuomiokirkossa soi Faurén Requiem oululais-, helsinkiläis- ja ranskalaisvoimin. Verevämpää musiikkia janoaville on puolestaan tarjolla miltei autenttista argentiinalaista tangoa useissa konserteissa tänään ja huomenna.
Piazzollaa taituroi Tangueros Polaris eli viulisti Kazuhiro Takagin viiden suomalaismuusikon ja yhden laulajan muodostama yhtye vahvistuksenaan hollantilainen Leo Vervelde. Harmonikkaa ja bandoneonia soittava Vervelde tunnetaan alan opiskelijoiden keskuudessa tango nuevon guruna, joka on perin pohjin perehtynyt argentiinalaisen tangon juuriin.
Niiden, jotka etsivät alkuperäistä, pienimuotoista Oulunsalon musisoinnin henkeä, kannattaa suunnata klo 18 Tyrnävän Kirkkomännikön koululle. Siellä esiintyy kaksi herrasmiesmuusikkoa: pianisti Izumi Tateno pitkäaikaisen duopartnerinsa sellisti Erkki Raution kanssa.
Tatenolle kyseessä on ensimmäinen virallinen konsertti sen jälkeen, kun hän joutui toispuoleisen aivohalvauksen yllättämäksi puolitoista vuotta sitten. Soolonumeroinaan Tateno esittää pianomusiikkia vasemmalle kädelle.
Kuten pianistit tietävät, näitä teoksia ei suikaan ole hutaistu vasemmalla kädellä, vaan ne ovat täysipainoista taidetta, joissa säveltäjät venyttävät pianistin vasemman käden tekniikkaa virtuoosisuuteen saakka.
Monet näistä teoksista ovat olleet ohjelmistossani vuosikymmeniä. En ole voinut aavistaa, että ne joskus muodostaisivat ohjelmistoni perusrungon, Tateno kertoo säteillen mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä tulevan konserttinsa johdosta.
Rukousta sävelten keinoin
Gabriel Faurén sielunmessu keksittiin Oulunsalon juhlien ohjelmistoon kamariorkesteri La Tempestan toivomuksesta. Nuorista helsinkiläismuusikoista koostuva soittajisto otti yhteyttä festivaalijohtaja Izumi Tatenoon, joka puolestaan kutsui mukaan Kari Kaarnan johtaman Oulun kamarikuoron.
Solisteiksi saatiin tuttu Oulunsalon kävijä, ranskalaisbasso Jean-Jacques Cubaynes sekä nuori sopraanolahjakkuus Krista Kujala.
Vuonna 1887 valmistunut Faurén sielunmessu on poikkeus kuuluisimpien lajityyppinsä edustajien joukossa. Sen jälkeen kun Mozart oli 1700-luvulla säveltänyt käänteentekevän Requieminsa, uudet säveltäjäpolvet yrittivät tavoitella vastaavaa tehovoimaa yhä dramaattisemmilla sävelkuluilla ja isommilla esityskoneistoilla. Katolisten säveltäjien sielunmessut muodostuivat varsin tulikivenkatkuisiksi.
Vastavetona aikalaisensa Hector Berlioz'n runsautta uhkuvalle Requiemille Fauré päätti säveltää seesteisen teoksen seuraten omaa uskonnollista mielenlaatuaan. Toisin kuin monien katolisten säveltäjien teoksissa, joissa tuomiopäivän pasuunat raikuvat, Faurén sielunmessussa kuolema on hiljainen vapauttaja ja rauhan tuoja.
Musiikissa heijastuu säveltäjän huojennus sen johdosta, että hänen äitinsä oli pitkään sairastettuaan päässyt ikuiseen lepoon.
Fauré muokkasi sielunmessustaan useita versioita. Useimmin teos kuullaan ison kuoron ja orkesterin tulkitsemana. Oulun tuomiokirkossa teos soi alkuperäisessä vaatimattomassa hengessä jousiorkesterin säestyksellä.
Unohdettu säveltäjätuttavuus Ranskasta
Requiemin hartaan tunnelman pohjustuksena illan kirkkokonsertissa soi kolme kuoroteosta eri aikakausilta. Oulun kamarikuoron tuttua ohjelmistoa edustaa Arvo Pärtin Magnificat, jonka tulkinnasta kuoro sai kiitosta viime keväänä Italian Gradossa pidetyssä kilpailussa.
Kaksi muuta teosta ovatkin sitten harvinaisuuksia: mozarabilainen hymni keskiajalta sekä ranskalaissäveltäjä Déodat de Séveracin motetti. Hieman Fauréa nuorempi Debussyn ihailija on ollut unohduksissa saamansa provinssimuusikon leiman takia, mutta nyt hänen musiikkinsa elää parhaillaan uutta tulemistaan.
Séverac oli mielenkiintoinen musiikkifilosofi, eräänlainen mystikko. Hän halusi luoda musiikkia, joka olisi kiinni kansallisessa maaperässä, mutta olisi samalla universaalia, kansoja yhdistävää taidetta, kertoo Jean-Jacques Cubaynes, joka toimii säveltäjän nimeä kantavan festivaalin johtajana Ranskassa.
Tulkintaa Piazzollan jalanjäljissä
Hollanti saattaa kuulostaa epätodennäköiseltä paikalta Piazzollan tulkinnan mekaksi. Ehkä hollantilaismuusikoiden kiinnostus autenttisiin esitystyyleihin selittää sen, että maasta löytyy huippueksperttejä joka tyylilajiin alkaen vanhasta musiikista eri maailman kansallisiin musiikkisuuntauksiin.
Rotterdamin musiikkikorkeakoulussa, jossa Leo Vervelde opettaa, voi suorittaa tutkinnon vaikka flamencomusiikin koulutusohjelmassa. Vervelden johtama tango nuevon koulutusohjelma perehdyttää opiskelijat siihen aikakauteen, jossa Piazzolla loi musiikillisen tyylinsä: tutuiksi tulevat sekä 30-luvun jazz ja 50-luvun argentiinalaisten kapakoiden musiikki, joiden vaikutteita Piazzolla suodatti Pariisissa saamiensa sävellysoppien läpi.
Minulla on opiskelijoita sekä jazz- että klassisen musiikin taustalta, ja on mielenkiintoista, miten eri tavalla he lähestyvät Piazzollaa. Koska se on synteesi niin monista tyyleistä, se sallii eri tulkintatavat. Toisaalta tango nuevon juurien tuntemus kyllä muuttaa monien näkemyksiä, Vervelde sanoo.
Hänen henkilökohtainen näkemyksensä on, että klassisen koulutuksen saaneet muusikot esittävät Piazzollaa usein liian jäykästi ja kirjaimellisesti — heillä ei ole improvisointitaitoja eikä myöskään uskallusta vuodattaa musiikkiin spontaaneja tunteitaan.
Tangon tulkinnan opettelussa on tärkeää tuntea argentiinalaisen puheenparren rytmi ja tapa painottaa sanoja. Tästä lähteestä kumpuaa tapa, jolla tangossa improvisoidaan. Toinen tärkeä lähtökohta on tietenkin tangon tanssiminen. Minulla on tarkoitus saada mukaan soittajien koulutukseen myös tanssimista, kertoo tanssikursseille itsekin osallistunut Vervelde.
Ville Hiltula on opiskellut harmonikan ja sen argentiinalaisserkun bandoneonin soittoa Vervelden johdolla. Hän suunnittelee palaavansa Rotterdamiin, kunhan saa ensin Sibelius-Akatemian opinnot päätökseen. Vervelden opinahjossa Hiltulaan teki vaikutuksen etenkin soittaminen yhdessä muiden kanssa, jolloin saattoi kokea tekevänsä musiikkia aidosti tässä ja nyt.
Osastolla on oma tango-orkesteri, jonka solistina soittaessaan voi kuvitella olevansa jollain Buenos Airesin tangoklubilla, Hiltula kertoo.