Kuten viime kesänäkin, Pori Jazz on taas järjestänyt puitteet asianmukaiseen kuntoon - ilmoja myöten, eli Porissa on helle.
Tänään on monille se päivä, jona Van Morrison kipuaa Kirjurinluodon lavalle. Samassa konsertissa esiintyvä Luther "Guitar Junior"Johnson on myös tutustumisen arvoinen. Porin teatterissa pyörivä Ultra Music -konserttisarja jatkaa myös nuorekkailla ja hieman tuntemattomammilla esiintyjillä, joista ainakin tähänastiset ovat olleet taas mielenkiintoisia.
Muusikko muusikoille
Ultra Musicin avasi keskiviikkona ei niinkään nuori, mutta ei erityisen tunnettukaan Charles Tolliver big bändinsä kanssa. 62-vuotias trumpetisti Tolliver on täysin itseoppinut, ja sijoittuu 60-luvun hard tai post-bopin pohjalta nousseisiin soittajiin.
Tolliverista ei toistaiseksi ole tullut varsinaista tähteä, mutta kollegojen parissa hän on pitkään ollut arvostettu, ja monet tunnetut muusikot ovat levyttäneet hänen sävellyksiään.
Charles Tolliver Big Band oli lavalle asetuttuaan varsin jäyhähkön oloinen kokoonpano, eikä aluksi meinannut oikein totella johtajan merkkejäkään. Niinpä Tolliver kävikin usein nykäisemässä seuraavaa soolovuoroista hihasta, vaikka yhtye kyllä lähti varsinkin väliajan jälkeen käyntiin jo aivan eri tavalla - pientä huumorinpoikastakin oli ilmassa.
Tolliverin sävellykset ja sovitukset olivat kerta kaikkiaan tyylikkäitä ja hyvän maun mukaisia; sellaisia kuin herra itsekin. Vaikka Tolliverin instrumentti on siis trumpetti, on hänen soittonsa usein legatossa, melodista ja hitaammissa kappaleissa suorastaan lyyristä. Usein vaivaavaa merkityksetöntä dissonanssia ei Tolliverin musiikissa ole.
Yhtyeen lainapianisti, Sergei Sokolov osoittautui tekijämieheksi, minkä Tolliver myös palkitsi runsaina soolovuoroina. James Spaulding fonissa ja Howard Johnson baritonissa tekivät hieman vaikutusta, vaikka ei muissakaan soittajissa ollut vikaa.
Paul Simonin kavereita
Ladysmith Black mambazo on Etelä-Afrikasta tuleva a capella -lauluyhtye, joka nousi kansainväliseen tietoisuuteen Paul Simonin Graceland -albumin myötä. Homeless-niminen raita ko. levyltä kohosi melkoiseksi hitiksi.
Yhtyen perusti vuonna 1975 Joseph Shabalala, jonka sukulaisia tai ainakin saman nimisiä miehiä ryhmässä oli selkeä enemmistö. Shabalala käyttää musiikissaan zulu-perinnettä, ja myös amerikkalaisen gospelin vaikutteet ovat kuultavissa.
Ryhmän laulu on erittäin tiukka paketti, luonnolliset lähiharmoniat tarkkoja ja rytmikäsitys varmaan hitsattu kiinni kovalla harjoituksella.
Joseph Shabalala kertoo ajatuksen yhtyeen perustamisesta syntyneen jonkinlaisen hengellisen valaistuksen tilassa. Porin kirkossa esiintyessään ryhmästä ja sen johtajasta sai myös sellaisen vaikutelman, että esiintymisessä on mukana aitoa uskonnollista innoitusta. Uskonnollisten aiheiden lisäksi laulut käsittelevät toki myös arkielämän aiheita.
Yhtye tavoitti yleisön ja sai sen jopa jonkinlaisen innostuksen valtaan. Myös konsertin loppupuolen kai humoristisiksi tarkoitetut soolo- ja paritanssiesitykset menivät täydestä.