Puhtaan savun tuoksu kutsuu lauantai-iltana ihmisiä saunaan kuin kello kirkkoon sunnuntaiaamuna. Se kiemurtelee niin maaseudulla kuin kaupungin laitamilla ja löytää tiensä alkukantaisiin hajumuistoihin. Useimmille suomalaisille puilla lämpiävä sauna on yhä se aito ja oikea, vaikka kotona kiuas kuumenisi katkaisijaa kääntämällä.
Niin myös Jalmari Mäkilälle. 20-vuotias oululaisnuorukainen on saanut elämänsä parhaat löylyt lapsena isovanhempien mökkisaunassa Raumalla.
"Siellä istuttiin todella ylhäällä. Löylyt eivät olleet liian kuivat eivätkä liian kosteat. Ilmastointi oli hyvä. Saunasta pääsi suoraan ulos merenrantapolulle", Jalmari muistelee kaihoten. Isovanhemmat ovat kuolleet ja mökki on myyty.
Ei ihme, että Jalmari haikailee lapsuuden saunakokemusten perään. Ne ovat jääneet jokaisen sukupolven mieleen ainutlaatuisina lähentymisen hetkinä, jolloin oli aikaa vain olla isän ja äidin, mummun ja papan kanssa. Kylki kyljessä hämärässä. Pehmeitä kihahduksia kuunnellen. Leppoisasti jutustellen. Lämpöä jäsenissä ja mielessä...
Mutta pakko hypätä nykyhetkeen, koska on jo vähän kiire. Jalmari on lähdössä kaukovainiolaisen kerrostaloyhtiön saunaan veljensä Iisakin, 17, ja ystävänsä Sami Airaksisen, 25, kanssa. Kaikki pyörivät eteisessä ja puhuvat yhteen ääneen. Iisakki jakelee pyyhkeitä kylppäristä. Äiti Susanna Mäkilä huolehtii, onko pojilla shampoot mukana.
Kaksi vuoroa peräkkäin
Kerrostalosauna Nuolihaukantiellä on remontoitu viihtyisäksi melko äskettäin: puupaneloitu pukuhuone, pesuhuoneessa vihertävää laattaa, siistit lauteet ja kipakat löylyt. Uima-allasta ei ole, niin kuin naapuriyhtiössä.
Vanhassa kerrostalossa ei tarvitse ihmetellä, milloin saunotaan, kun kellonaika löytyy pukuhuoneen ovesta. Omaan saunaan meno venyy usein niin, että kiuas voi olla tuntikausia turhaan päällä.
Viisilapsinen Mäkilän perhe onnistui varaamaan muutama vuosi sitten lauantai-illan kaksi viimeistä vuoroa. Ensin saunovat miehet, sitten naiset, ja välillä toisinpäin.
Jalmari, 21-vuotias Iida ja 19-vuotias Suoma ovat muuttaneet jo omaan asuntoon, mutta saunailta vetää yleensä kaikki koolle, samoin kuin maanantain perheilta. Tällä kertaa 14-vuotias Sonja on kaverinsa kanssa reissussa, eikä Suomakaan ehdi mukaan. Isä Veli-Matti Mäkilä ei sairautensa takia enää sauno, vaikka oli aikoinaan kova löylymies.
Lauantaisauna on perheelle tärkeä perinne, kertoo Susanna Mäkilä. "Saunassa on aika rauhoittua. Me jutellaan tyttöjen asioista, kuten mikä on hyvä ihonhoitokonsti tai miten jalat pitää liottaa."
Poikia naisten jutut pakkaavat huvittamaan. Heitä eivät rasvat ja jalkaraspit kiinnosta. "Me filosofoidaan, puhutaan tytöistä ja toisinaan lauletaan. Saunassa on hyvä akustiikka."
"Jos sitä nyt lauluksi voi kutsua", Iisakki lisää itseironisesti.
Poikasakki häviää hissiin ja ajaa kuudennesta pohjakerrokseen. Iida jää äidin kanssa tekemään pitsaa ja kurpitsapiirakkaa.
Äiti istui rullat päässä
Gallupkierros Oulussa vahvistaa olettamusta, että lauantaisaunan merkitys on vähentynyt, kun sähkösaunassa löylyjä voi helposti heittää vaikka joka päivä. Suomen Saunaseuran toiminnanjohtajalla Hilkka Heinosella on sama tuntuma.
Kokonaan perinne ei ole kuollut. Se herää usein henkiin, kun perheeseen syntyy lapsia ja nämä kasvavat ikään, jossa arvostetaan rutiineja. Vuorotyöläisen 16-vuotias poika on raivoissaan, koska kavereiden kotona saunotaan aina lauantaisin ja heillä ei.
Elämänkokemusta ei ole tarvinnut kertyä kovin monta vuotta, kun parhaat saunamuistot jo liittyvät yhdessäoloon. Kymmenvuotiaalle tytölle on jäänyt mieleen saunominen talvella mökillä sisarusten, serkun ja mummun kanssa. Kaikki lapset saivat hypätä saunasta lumihankeen. Ei haitannut mitään, vaikka lumi oli kovaa ja raapi jalkoja.
Nelikymppinen mies asui lapsena Heinäpään puutalokorttelissa, jossa oli ulkovessat ja pesulla käytiin yleisessä saunassa. Saunoja oli vielä 1970-luvun alussa Heinäpäässä useita. Vaikka siihen aikaan hävetti asua niin alkeellisesti, nyt silloinen saunakulttuuri ei tunnu miehestä hassummalta. Pikkupoika kävi isänsä kanssa miesten puolella. Saunassa oli siistiä eikä viinalla lotrattu.
Kuusikymppisellä miehellä on vähän pelottaviakin kokemuksia lapsuuden yhteissaunasta.
"Iso pesuhuone täynnä höyryä ja melskaavia miehiä, pitkät lauteet niin ahdettuja, että sinnekö muka sekaan? Kyselty ei, että vieläkö löylyä. Vielä ja varmasti. Aina ja kysymättä, ja selvästi löysä se, joka lähti. Pahasti keskenkasvuisella ei vielä uhoa eikä kunniantuntoa ollut.
Pesuhuoneen vähät jakkarat olivat isoimpien kankkujen alla, suihkujen alle livahti se, joka kerkesi. Pieni ja ujo toistametrinen ei rynninyt etuporukoissa. Isäkin onneksi käytti harkiten kasvatusvastuutaan, eikä tyyrännyt, että menepäs nyt, sinun vuoro.""Kotona oli puusauna ja aina lauantaina saunottiin. Tulee ihan lämmin tunne, kun muistelee jo kuollutta äitiä istumassa keittiössä saunatakki päällä ja rullat päässä täyttämässä ristisanatehtäviä. Se on niin mukava muisto, että tuntuu kuin tulisi nenään saunan tuoksukin, kun se lämpiää...
Isä useammin istua 'jurotti' olohuoneessa. Muistaakseni lauantaisin tuli usein jalkapalloa, jota hän katsoi ja söi voileipää, jossa oli lohta päällä. Itse kuuntelin aina ennen saunomista 'Nuorten Säväriä' radiosta."
Makkara kuuluu mökille
Susanna Mäkilä asui lapsuutensa Raumalla, josta hänen oma perheensä muutti Ouluun seitsemän vuotta sitten. Kotona juotiin aina saunailtana limsaa, niin kuin Mäkilöillä edelleen. "Äiti teki usein luupataa porsaan kyljestä. Siihen kastettiin leipää. Takassa paistettiin makkaraa."
Nykyään pitsa on yksi Mäkilöiden saunailtasuosikeista. Iisakki teki ennen saunaan lähtöään valmiiksi tomaattikastikkeen. Pojat ehtivät takaisin täyttämään Iidan leipomaa pohjaa.
"Löytyykö katkarapuja?" joku kyselee ja saa vastaukseksi, että ei kai. Kinkkua ja ananasta ainakin, niin kuin melkein aina. Nuorisolle juomaksi pepsimaxia, Susannalle marjalimsaa.
Makkarasta on Iisakin mukaan tullut nuotioruokaa. "Pienenä sitä paistettiin mökillä kiukaalla, mutta on eri juttu laittaa makkara uuniin."
Muillekaan suomalaisille saunalenkki ei enää maistu entiseen malliin muualla kuin mökillä. Yhdessä perheessä herkutellaan kylpemisen jälkeen vastapaistetulla patongilla. Toisessa napostellaan sipsejä ja pähkinöitä. Kolmannessa "superiltaan" kuuluu nakkeja.
Tavallista parempi iltapala katetaan usein telkkarin ääreen takka- tai olohuoneeseen. Olosta nautiskellaan rennosti yöpuvussa ja villasukissa.
Löylynheittoa kilpaa
Susanna Mäkilä antaa nuorten melskata keittiössä ja hakee saunakorinsa. Hän tarkistaa, että kaikki on mukana: pyyhe, laudeliina, shampoo, kosteusvoidetta, lady shaver - ja se kaikkein tärkein, jalkaraspi. "Jalat pitää hoitaa kerran viikossa."
Juttukaveria Susanna ei tällä kertaa saa, sillä väsynyt Iida jättää saunan väliin. Äidin on osattava heittää yksin löylyä mahdollisimman tarkasti.
"Saunan ainoa hankaluus on, että kiuas on kaukana", Susanna selittää. "On hauskaa kokeilla, kuka osuu siihen useimmin viidellä heittokerralla."
Jäljelle jää kuitenkin yksi kilpa: kenen mieleistä ohjelmaa katsotaan saunan jälkeen. Susanna esittää, että hänen vuokraamaansa elokuvaa, jota hän ei saanut katsoa edellisenä iltana.
Poikien mielestä "10 things I hate about you" on turhan romanttinen. He valitsisivat mielellään toimintaa. "Tänä iltana tulisi Al Pacinoa." Toisaalta kaupungillakin voisi pyörähtää.
Jätetään Susanna saunomaan rauhassa ja pojat päättämään, mitä tekevät. Veikkaamatta paras, mutta saunanpehmeänä on tunnetusti helppo antaa periksi sohvan vetovoimalle, eikä sillä ohjelmallakaan niin väliä ole...