Diskomusiikki soi perjantai-iltana linja-autoasemalle pysäköidystä autosta. Kaksi nuorta tyttöä värjöttelee minihameissaan ja suuntaa toiveikkaat katseensa kohti tietä. Linja-autoja tulee ja menee, mutta sitä oikeaa ei ilmaannu.
Lopulta ensimmäinen ruskeanpunainen auto kaartaa asemalle. Kuljettaja auton sisällä virnuilee ja kuuluttaa kyytiläisilleen että nyt ollaan perillä. Riemuisat naamat täyttävät ikkunat. Oven avauduttua ulos pursuaa riemuisa joukko, jolla on vain yksi asia mielessään.
"TJ nolla!", kaikuu ympäri asemaa.
Kahden aikaan iltapäivällä Sodankylän varuskunnassa asevelvollisuutensa suorittaneet ovat vihdoin kotona. Vuoden palvelusaika on ohi, ja elämä jatkuu nyt normaalisti.
Ensimmäisessä linja-autossa tullut Joonas Lipponen ei vielä osaa arvioida miltä vapaus vuoden palveluksen jälkeen tuntuu.
"Varmaan viikon jälkeen alkaa tajuta tätä normaalia elämää", hän pohtii.
Tyhjän päälle kersantti Lipponen ei tipahda, vaan syksyllä häntä odottaa lääketieteen opinnot.
Tauko ei haittaa
Pian Matkahuollon pihaan kaartaa toinen ja kolmas auto ja lisää riemuisia naamoja purkautuu niistä ulos. TJ, eli tänään jäljellä, nolla - tarroja ja lappuja lentelee ympäriinsä. Tyttöystävät löytävät kauan odotetut poikaystävänsä ja kuskit kyydittävänsä.
Tunnelma on riehakas, ja vapauden juhlinta on selvästi aloitettu jo ennen napapiiriä.
"Mahtava fiilis!", huutaa Ville Perälä.
Hänenkään ei tarvitse armeijan jälkeistä aikaa suuremmin miettiä, sillä syksyllä alkavat farmasian opinnot Helsingissä.
"Vuoden tauko opiskelussa ei haittaa kyllä ollenkaan!"
Toisin on hänen ystävänsä Jussi Veijolan laita, joka olisi mieluummin ollut töissä armeija-ajan.
"Suoraa sähköasennushommiin tästä lähden", hän kommentoi.
"Hieman arveluttaa"
Pieni tyttö katselee silmät ymmyrkäisinä linja-autoista purkautuvaa ja remuavaa miesjoukkoa. Lopulta silmät löytävät oikean kohteen, ja Ida-Sofia Niemelä pääsee isänsä Ville Niemelän syliin.
"Haikeaa oli jättää tyttö vuodeksi kotiin, mutta pakko se armeija joskus on käydä", Niemelä huokaa.
Tällä hetkellä ilman työ- ja opiskelupaikkaa oleva Niemelä suhtautuu armeijan jälkeiseen tulevaisuuteen varovaisen positiivisesti.
"Vähän arveluttaa että millä sitä nyt tästä eteenpäin elää, mutta eiköhän sitä aina jotain työtä tekevälle löydy", hän pohtii.
Hitaasti riemuisa joukko siirtyy heitä odotteleviin autoihin jatkamaan juhlintaa muualle. Tänään heitä ei tulevaisuus, työt tai opiskelupaikat huoleta, tänään juhlitaan vapautta.