Uutta vuotta on eletty kahdeksatta päivää. Mukavasti on mennyt.
Jo vähäisellä noin 180 tunnin kokemuksella voi sanoa, että kuluva vuosi tuntuu huomattavasti paremmalta kuin aiempi.
Monestakin syystä vuodesta 2011 muodostuu ikimuistoinen, edeltäjäänsä parempi.
Abba kootaan jälleen. Ruotsalaisen laulunelikon takaisinpaluuta on odotettu hajoamisesta, vuodesta 1982 lähtien. Vetoja on lyöty, ja aina ne on hävitty.
Tänä vuonna se tapahtuu. Yhtyeessä ensimmäistä A:ta edustava Agnetha Fältskog on sanonut, että hänen puolestaan voidaan aloittaa jälleen. Agnethan tiedetään eniten vastustaneen come backia, joten pato on avattu.
Ikävintä Abban uudessa tulemisessa on muhkea talousvaikutus. Rahakas maailmankiertue nakkaa yhtyeen Ruotsin vientiteollisuuden valopylvääksi.
Pakkoruotsia ilokseen puhuva kansa menestyy ja sekös risoo. Meillä ei ole Abbaa muuten kuin rasvasillinä pöydässä.
Abba käy kaupaksi ja ruotsalaiset voivat huoletonna pelata kruunun kolikoillaan lantinheittoa lämpimissä huoneissaan.
Isänmaallisuuden puuskassaan kuningas Kaarle XVI Kustaakin luopuu riettaasta elämästä ja asettuu takaisin kuninkaalliseen perhepotrettiin.
Samaan aikaan euroalueella syödään kynsistä nauhatkin.
Talouskomissaari Olli Rehn - aivan syytön palloilulahjakkuus Mikkelistä - joutuu heilumaan hikikarpalot kainaloista roiskuen saadakseen sijoittajat luottamaan keskuspankkiin ja päinvastoin.
Uurastuksesta huolimatta kiinalaiset ostavat talousluisuun joutuneet Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Espanjan kuin sian säkissä. Voiko PIGS-maille muuten käydäkään.
Keväämmällä Euroopan talous alkaa herättää laajaa kiinnostusta. Syynä on roudan sulaminen.
Silloin päästään kaivamaan saksalaisen Adreas Uckertin kirpputoriostoksen, vanhan aarrekartan, osoittamaa maapaikkaa. Syvältä kiven sisästä löytyy Adolf Hitlerin jättiläismäinen timantti-, platina- ja kulta-aarre.
Maailman tv-kanavat seuraavat timanttimöhkäleiden ja meripihkakimpaleiden nousua pinnalle samalla tavalla kuin miesten pelastamista Chilen kaivoksesta.
Juhannukseen mennessä rahakriisi on ohi ja syli täynnä kultaa.
Suomessa paheverotus kiristyy. Se on oikein. Veropaheisiin kuuluvat kulutuksellisesti ajateltuna alkoholin juominen, tupakan poltto ja karkin syönti.
Filosofisesti pohdittuna pahekenttä laajenee: vero tullaan perimään myös valehtelusta ja vastuunpakoilusta. Poliitikot joutuvat verottamaan ankarasti myös itseään.
Kesällä pukeudutaan viilentävästi, talvella lämpimästi. Mannerheimistä tehdään suurelokuva, dokumentti, Ajankohtaisen kakkosen keskusteluilta, kuvakirja ja fiktio.
Muutenkin ruvetaan elämään maabrändityöryhmän tavoitteiden mukaisesti. Turisteille tarjotaan ruuaksi maataloustuotannosta syntyvää luomua ja juomaksi suoraan järvestä kourakupilla ryypättyä vettä.
Köyhyys saadaan hävitettyä. Aivan brändityöryhmän mukaisesti suomalaiset löytävät tässäkin epätavallisia ratkaisuja. Suomi on maa joka toimii.
Joulukuussa julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaiset sosiaalityöntekijät ovat Pohjoismaiden tylyintä porukkaa. Oikein äreitä vastapäätä istuvalle muka rahattomalle asiakkaalle. Tästä tehdään maan tapa.
Karkeutta, ylimielisyyttä ja karua tuijotusta opetetaan toimeentulotukea jakaville. Veemäisyydestä tulee sosiaalialan ydinosaamisen jatkokoulutuksen painopisteala.
Ja miksi?
Köyhyys loppuu, kun kukaan ei enää uskalla olla syrjäytynyt tai vähävarainen b-kansalainen.