Tampereen MM-kisoissa kilpailee puolenkymmentä nuorta tähtiurheilijaa, jotka saavat Ratinan yleisön haukkomaan henkeään ensi viikolla. Armand Duplantis, Jordan Diaz, Christopher Taylor ja Celliphine Chespol ovat häkellyttävästi vastustajiltaan karussa, mutta ero kilpailijoihin uhkaa kaveta lähivuosina.
Ikäluokan kärkinimet ovat huikaisevia lahjakkuuksia, mutta yleensä myös harjoitustaustoiltaan kilpailijoitaan valmiimpia.
- Nuorten kisat järjestetään iän perusteella, mutta kehitystasoltaan urheilijat ovat kovin erilaisia, Urheiluliiton valmennusjohtaja Jorma Kemppainen muistuttaa.
Tähtiurheilijat ovat varhaiskypsiä, ehkä otollisesti alkuvuodesta syntyneitä ja usein lajiinsa varhemmin erikoistuneita urheilijoita. Heitä ajaa takaa porukka, joka on keskittynyt lajitaitoihin ehkä vain 1-3-vuotta.
- Hieman jälkijunassa tulevilla on jopa etu, kun tämä ryhmä pyrkii aikuisten huipputasolle, Kemppainen esittää mielenkiintoisen näkemyksen.
- Takaa nousevat saavat kilpailla parempiaan vastaan, tavoittavat vähitellen kärkeä ja saavat siitä lisäbuustia.
Rääkkiä monessa lajissa
Varhain erikoistuneet joutuvat myös käsittelemään menestystään. Mestaruuksista ja mediahuomiosta tulee ylimääräisiä häiriötekijöitä ja omat odotukset uhkaavat kehittyä ahneiksi.
- Menestyvä nuori urheilija voi ajautua tilanteeseen, jossa hänellä tuntuu olevan vain menetettävää, Kemppainen jatkaa.
Suomessa näihin ongelmiin havahduttiin 1990-luvulla, kun suomalaiset rallattelivat mitaleille nuorten arvokisoissa. Menestys aikuisten sarjassa ei kehittynyt yhtä hohdokkaaksi.
- Jatkonäkymien kannalta on ratkaisevaa, miten urheilijaa on valmennettu alta parikymppisenä. Ennuste ei ole hyvä, jos joku on selkeästi erikoistunut lajiinsa vaikkapa jo 11-vuotiaana. Ihannetapauksessa nuorella on monipuolinen harjoitustausta niin, että tehoja on otettu irti laajalla repertuaarilla eri lajeja, Kemppainen selittää.
- Menestys nuorten sarjoissa ei sinänsä ole huono asia, mutta sen pitäisi tulla normaalin kehityksen avulla eikä niin, että lajiharjoittelua on kiihdytetty.
Kulta kreikkalaisella sisulla
Aikuisten huipputasolle on hurauttanut urheilijoita, joilla on vahvat taustat esimerkiksi amerikkalaisesta jalkapallosta, jalkapallosta tai rugbysta. Suomessa salibandysta on karannut sähköä myös yleisurheilukentille.
Monipuolisuuden, levollisesti rajoja lähestyvän valmennuksen ja lahjakkuuden lisäksi Kemppainen arvostaa sitkeyttä. Hän mainitsee esimerkkinä seiväshypyn kreikkalaisen olympiavoittajan Ekaterini Stefanidin, joka hyppäsi 15-vuotiaana 430, mutta kohensi ennätystään seuraavan kerran vasta kuusi vuotta myöhemmin ja ponnisteli olympiakultaan 26-vuotiaana.
- Tällaisia upeita tarinoita on alullaan myös Tampereen kisoissa, Kemppainen ennustaa.